"Eivätkö he kohdelleet sinua ystävällisesti, Pablo?"
"Eivät ainakaan vieraanvaraisesti", vastasi Pablo katkerasti hymyillen, "tule sisko, meidän täytyy kulkea edelleen".
He ratsastivat tietä, joka vei itään päin, vainioiden ja lehtojen välitse. Vainioilla ei näkynyt ihmisiä, eikä ketään tullut heitä vastaan.
"Jospa vain voisin hankkia sinulle muulin, Mariquita, jotta pääsisimme kulkemaan nopeammin."
Mennessään tietä reunustavan metsikön läpi he kohtasivat muutamia ratsastajia, jotka näyttivät saattavan kahta naista.
"Pois tieltä punaiset hylkiöt!" huusi heille muuan ratsastajista.
"Seis, Fernando, sehän on valkoihoinen tyttö, jota tuo peoni kuljettaa", sanoi toinen.
"Näyttää olevan omituista seuraa", mutisi ensimmäinen vastaan.
Silloin ratsasti Maria molempien naisten luo ja sanoi: "Jumalan rakkauden tähden, señorat, armahtakaa minua, tyttöraukkaa."
"Kuka te olette, kuinka olette joutunut kulkemaan moisessa seurassa?"