"Ruoskita hänet ja naikkonen, joka odottaa tuolla. Mahtaa olla kaunis señorita", kuului jälleen señoran terävä ääni.
Jo läheni talosta muutamia palvelijoita, jotka isäntäväen äänekäs kiihko houkutteli paikalle.
"Ellet nyt suori tiehesi, sinä punainen heittiö, niin ruoskitan sinut pois, ymmärrätkö?"
Pablo käänsi ylenkatseellisesti selkänsä.
"Punanahkahan on aseistettu. Ottakaa häneltä pyssy pois."
Pablo, jonka viha oli noussut tällaisesta kohtelusta, otti nopeasti aseen olaltaan ja sanoi katsein, jonka uhka sai palvelijat peräytymään: "Se maksaisi verta, señor."
Jo karahutti luo Tenangakin ase kädessään nähtyään, kuinka Pablo tarttui pyssyyn.
"Caracho!" karjui kartanonomistaja taas keinuverkostaan.
"Anna olla, Felipe", sanoi hänen rakas puolisonsa, "tähän aikaan kuljeksii niin paljon värillistä roskaväkeä ase kädessä ympäri maata, että saamme olla iloisia, kun emme joudu tekemisiin heidän kanssaan. Menköön menojaan!"
Sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena tästä kohtelusta, joka koski vain hänen ihonväriään, sillä valkoihoista työläistään ei mies olisi siten kohdellut, Pablo palasi Marian luo, joka otti hänet vastaan pelokkain katsein.