"Kyllä, don Antonion tytär."
"Miten señorita on tänne joutunut?"
"Se on pitkä ja surullinen tarina, señora, donna Maria kertokoon sen itse."
"Missä hän on? Minä näin hänet lapsena del Rocassa, hänet ja tuon pienen ruskean pojan, jotka don Antonio pelasti meren sylistä."
Hän kääntyi miehensä puoleen. "Oi, Ricardo, anna hänen heti tulla sisään; donna Inez ja minä olemme jo vuosikausia olleet tuttavia."
"Tuo señorita tänne, poika", sanoi herra Pablolle.
Pablo viittasi Marialle.
Señor ja señora Avila olivat sekä kummastuneet että kauhuissaan nähdessään Marian sellaisessa tilassa. Mutta kun kalpea tyttö seisoi heidän edessään katsellen heihin rukoilevasti kyyneleisin silmin, sanoi señora Avila syvästi liikuttuneena: "Tule tänne, lapsiraukkani. Kuinka olet tuollaiseen tilaan joutunut?"
Vastauksen asemesta Maria purskahti kyyneliin.
"Tule, tule, rauhoita mielesi ja kerro sitten minulle kaikki."