Hän nyökäytti jäähyväisiksi päätään, ja molemmat tästä vastaanotosta perin ällistyneet upseerit, jotka kuuluivat maan ylhäisimpiin sukuihin, kumarsivat ja lähtivät.
"Mainiosti, poikani!" kuiskasi hänelle Arana, "synnynnäinen reynador.
Nuo ylpeät hidalgot muistavat tämän vastaanoton."
"Oh, sinä et usko, padrino, kuinka sydämeni kiehui vihasta; juuri nuo samat ne tekivät minusta pilkkaa."
"Sitä parempi. Sinä olit todellinen caballero."
"He saavat vavista edessäni, nuo kurjat valkoiset. Minä olen kärsinyt enemmän, kuin ihminen kestää."
Varovainen kenraali ei vastannut mitään.
Hallituksen joukkojen päämajassa herätti tieto molempien upseerien osaksi tulleesta vastaanotosta ja Pablon heille antama vastaus suurta hämmästystä. Upseereilta oli mennyt halu pitää pilkkanaan "kanelinkarvaisesta caballerosta", jolla oli takanaan kahdeksantuhatta miestä valmiina taisteluun. Lerma kysyi don Antoniota; tämä ei ollut vielä palannut.
Päivän kuluessa ilmestyi mayain leiriin naurettavasti koristeltu mulatti, eversti Limonada, sydämellisesti veljinä tervehtääkseen kenraali Aranaa ja hänen urhoollisia joukkojaan, jotka kai olivat saapuneet kenraali Sarmienton avuksi taistelemaan hallituksen sietämätöntä sortovaltaa vastaan.
Hänet kenraali Arana palautti samalla tavoin kuin Pablo Lerman upseerit.
Sitten ilmestyi Chamulpo suuren saattueen kera leirin rajalle nähdäkseen kalliin ystävänsä Aranan ja lausuakseen pohjoisesta saapuneet veljet tervetulleiksi.