Hänet oli Pablon käskystä muita mutkitta käsketty takaisin, eivätkä vartijain katseet olleet näyttäneet lainkaan ystävällisiltä. Chamulpo palasi aivan tyrmistyneenä.
Mayat olivat Tenangalta saaneet kuulla, kuinka Chamulpo oli väijynyt
Jungunan pojan henkeä.
Sarmientonkin leirissä vallitsi lähettilään palattua suuri hämmästys.
Pablo käyskeli syvissä mietteissä.
Kenraali Lerman esittämään yhteiseen neuvotteluun hän ei ollut suostunut.
"Minä en antaudu noiden espanjalaisten pilkattavaksi", hän vastasi kenraali Aranan kysymykseen, "he käyttävät meitä vain välikappaleenaan, jonka sitten halveksien heittävät pois".
"Ja mihin katsot meidän parhaaksi ryhtyä, Pablo?"
"Mayat, jotka minussa näkevät muinaisen valtansa viimeisen edustajan, saapuivat minua vapauttamaan. He ovat tarkoituksensa saavuttaneet. Miksi he vuodattaisivat vertaan? Me palaamme pohjoiseen, missä asumme vapaina; taistelkoot nämä täällä riitansa loppuun."
Arana, jolla oli toiset ajatukset, huomasi, ettei vihastuneen nuorukaisen kanssa nyt käynyt puheleminen, ja vaikeni.
Seuraavana aamuna Tenanga astui Pablon huoneeseen.