Saattona lukuisa joukko uskollisiaan Pablo lähti kuningasten palatsille, jonne vanhus juhlallisesti haudattiin.
Soturiensa ympäröimänä Pablo seisoi syvän liikutuksen vallassa isiensä raunioituneen huoneen pengermällä. Niinkuin nuo rauniot yhä vielä todistivat muinaista kukoistusta, niin todisti maya-heimojen mahtava nousu hänen avukseen kansan järkkymätöntä uskollisuutta vanhaa hallitsijasukua kohtaan.
"Minä tahdon sen teille palkita", lupasi hän sydämessään, "ja kohottaa teidät tomusta, jotta kerran voitte kantaa päänne yhtä korkealla kuin valloittajain ylpeät jälkeläiset".
Hallitus piti, mitä Lerma oli Pablolle luvannut. Pablo itse tuli ensimmäisen kamarin elinkautiseksi jäseneksi ja sotavoimain ylipäälliköksi pohjoisessa piirissä, missä asuu vain mayoja.
Elämänsä hän omisti kansansa kohottamiseksi; mutta rakkain kaikista olennoista maan päällä oli hänen valkea sisarensa Mariquita, johon kummallinen kohtalo hänet niin varhain oli yhdistänyt.
End of Project Gutenberg's Kuningasten jälkeläinen, by Franz Treller