"Kenties löydämme vielä hänen ruumiinsa", sanoi don Antonio hiljaa. Ääneen hän lisäsi: "Olen varma siitä, että nuorukaisen huuto pelasti meidät hyökkäykseltä."
"Ja Pablo uhrautui meidän tähtemme", sanoi donna Inez liikuttuneena.
"Näetkö, isä, näetkö", valitti Maria kyynelsilmin, "kuinka hyvä ja jalo hän on? Oi, pelasta hänet noiden pahojen ihmisten käsistä! Minä en milloinkaan lakkaa veljeäni suremasta."
Hänen tuskansa oli liikuttava.
"Rauhoitu, lemmikkini, rauhoitu! Jos Jumala suo, saat hänet kyllä takaisin. Pablo on voimakas ja viisas, hän keksii kyllä keinoja päästäkseen vapaaksi."
"Ei, sinun täytyy häntä auttaa, oi, olethan sinä mahtava haciendero [= tilanomistaja] ja señor da Fonseca auttaa kyllä sinua toimittamaan minulle veljeni takaisin."
Don Antonio, jota hänen lemmikkinsä valitus suuresti liikutti ja joka myös näki puolisonsa tuskan, koetti rauhoittaa molempia.
"Jos he kerran ovat kuljettaneet hänet mukaansa, luovuttavat he kyllä hänet lunnaita vastaan. Minä lähetän taitavimmat mieheni heitä takaa ajamaan. Muutaman päivän kuluttua on Pablo taas täällä. Älä itke, lapsukaiseni."
"Tule, Maria", sanoi donna Inez. "Menkäämme rukoilemaan pyhää Äitiä hänen puolestaan."
Hän tarttui nuoren tytön käteen ja vei hänet pieneen kappeliin, joka oli aivan lähellä herraskartanoa.