"Teillä ei siis ole mitään tietoa siitäkään, mistä perheestä donna
Maria on syntyisin?" kysyi donna Inez vapisevalla äänellä.
"Ei, señora. Mutta päättäen siitä, missä tilassa señor kuvaili pojan olleen, ja señoritan olennosta arvaan minä, että Jumala on antanut hänet hyviin käsiin, kuten hän täälläkin", hän kumarsi d'Iralalle ja donna Inezille, "on suonut hänelle ystäviä."
"Hän oli minun veljeni, señor, pienestä pitäen, ja tässä on meidän hyvä äitimme." Näin sanoen Maria syleili hellästi donna Ineziä.
"Mutta milloin saitte, señor, tietää Pablon täällä olosta?"
"Muuan mies väestänne, maya, on tuntenut kuninkaanmerkin ja lähettänyt sanan Chamulpolle, että kuninkaitten jälkeläinen asuu täällä. Tämän kuuli kauhukseen Azual, Chamulpon liittolainen ja hänen palkkaamansa murhaaja, joka heitti avuttoman lapsen syvään metsään siten tuhotakseen sen. Te ette ehkä tiedä, señor, että meidän uskomme mukaan jokaisella mayalla on oma suojelushenkensä, joka asuu jonkin eläimen hahmossa. Hualpan suojelushenki oli puuma, ja sellaisen eteen Azual heitti pilkaten pojan syvässä erämaassa. Kun mies, joka oli pahasti sairaana, kuuli, että kuninkaitten jälkeläinen vielä elää, valtasi hänet sanomaton kauhu. Hän luuli, että puuma oli pelastanut lapsen, ja omantunnontuskissaan hän lähetti poikansa luokseni ilmoittamaan, että Jungunan poika vielä vaeltaa auringon valossa, ja samalla ilmaisi hänen olinpaikkansa."
"Entä kukahan täältä oli lähettänyt sanan?"
"Teidän tigreronne, niin kertoi minulle Azualin lähetti."
"Oi, onko tuo konna kavaltanut pojan hänen vihollisilleen? Tahdotteko hänet nähdä?"
"Tahtoisin."
Don Antonio soitti ja huusi sisään kiirehtivälle palvelijalle: "Onko
Tamay saapuvilla?"