"Niin on. Mutta kyllin tästä, Fernando, onhan meillä muutakin ajattelemista."
Sillä aikaa kuin molemmat vanhukset näin puhelivat, seisoi Luis de
Mendez vihan vääristämin kasvoin pimeässä eteisessä.
"Silläkö lailla minut vastaanotat, sinä vanha äijärähjä! Sitä saat katua! Onneksi ei tuo hellä isosetäni kuitenkaan voi estää minua perimästä omaisuuttaan."
Hän astui ulos, huusi peoniaan ja ratsasti hänen seurassaan pois, ei kuitenkaan Antiguaan.
Hetkisen kuluttua saapui näännyksiin ajetun hevosen selässä muuan lancero kenraalin asunnolle.
Hänet opastettiin huoneeseen, jossa Callegokin vielä oli.
"Mikä on?"
Sotamies ojensi paperilipun.
"Eilen Fleaguran luona hyökkäsi suuri ylivoima kimppuumme, ja taisteltuamme kolme tuntia kiivaasti täytyi meidän peräytyä. Tappiot ovat suuret. Minä koetan puolustaa Colinon solia, mutta tarvitsen välttämättä apuväkeä.
Minas."