"Niin tekee moni muu jalosukuinen nuorukainen. Sinusta itsestäsi riippuu, miten pian saavutat kapteenin arvon. Päälliköiksi tarvitsen kokeneita sotureita."
"Oi rakas isosetä, sinä et kohtele minua leppeästi."
"Siksikö, etten heti paikalla koroita sinua everstiksi? Opi ensin, osoita mihin kelpaat, silloin olet kyllä ylenevä. Minua ilahduttaisi, jos saisin kuulla sinun kunnostautuvan taistelussa. Eversti Lopezin tapaat Antiguassa."
Kreivi nyökkäsi jäähyväisiksi kevyesti päätään. Mendez, jonka katse ei voinut peittää kiihkeätä suuttumusta, kumarsi ja poistui.
Kulmat kurtussa istui kenraali paikallaan.
Silloin sanoi Callego: "Etköhän ollut vähän liian ankara sisaresi pojanpoikaa kohtaan, Carlos?"
"Toivoisinpa melkein sinun olevan oikeassa", vastasi Lerma. "Vanhempain kuoltua otin orpopojan luokseni kasvattaakseni tulevan perijäni oman mieleni mukaan. Suureksi surukseni huomasin hänessä koko joukon huonoja ominaisuuksia. Minä koetin kehittää häntä jaloksi mieheksi ja hillitä hänen huonoja taipumuksiaan; hän oppi teeskentelemään. Poika oli epärehellinen, rahanhimoinen, julma ja pelkuri. Hän kiusasi väkeäni, tuhlasi vastaisen perintönsä tiliin suunnattomia summia, jotka minun täytyi maksaa. Sen ohessa tuo sydämetön lurjus, kuten omin korvin kuulin, pilkkasi syvää suruani. Vielä enemmän kuin tämä hänen tunnottomuutensa loukkasi minua hänen käytöksensä kerran eräällä metsästysretkellä. Muuan haavoittunut jaguaari syöksyi raivokkaana kimppuuni ja heitti minut maahan. Poika seisoi vieressäni — näen vieläkin pirullisen ilon hänen silmissään — eikä kohottanut sormeaankaan minua auttaakseen. Ellei vanha Pepeni samassa olisi hyökännyt avukseni surmaten pedon puukollaan, olisin heittänyt henkeni jaguaarin kynsissä. Kelpo sukulaiseni väitti sitten jäljestäpäin olleensa niin kauhuissaan tähteni, että oli aivan kangistunut. Mutta minä tiesin kylliksi. Koska hän odottamatta oli perinyt maatilan rannikolla, muutti hän sinne, ennenkuin minä ennätin ajaa hänet talostani pois. Sellainen on tämä nuorukainen."
"Vahinko, vahinko. Hänen ulkomuotonsa ei ole vastenmielinen."
"Niin, myrkkykäärmeellä on välkkyvä nahka. Hän käyttää nyt tilaisuutta hyväkseen ja lähentelee minua saadakseen nähdä, kuinka paljon lähemmäksi hautaa olen joutunut, ja näytelläkseen isänmaanystävän osaa; valitettavasti tunnen hänet liian hyvin."
"Surullista, että sinulla on niin ikäviä kokemuksia ihmisen suhteen, joka kuitenkin on läheinen sukulaisesi."