"Mikä suo minulle tämän aivan arvaamattoman kunnian, don Luis?"
"Ensi sijassa halu saada osoittaa kunnioitustani kalliille isosedälleni ja toiseksi isänmaata uhkaava vaara. Saatuani kuulla, että olit asettunut sotajoukon johtoon, riensin heti tarjoamaan sinulle käsivarttani."
"Varsin ylevästi tehty, rakas sukulaiseni; toivottavasti tuot myöskin hädänalaiselle valtiolle jonkin verran rahaa ja joukon täysin varustettuja sotureita."
Liukkaan kohteliaasti vastasi Mendez: "Tiedäthän, rakas isosetäni, kuinka harvinaista raha nykyjään maassa on; omaisuuteni on kuitenkin kokonaan valtion käytettävissä. Sotamiehiä en myöskään voinut valitettavasti tuoda, sillä vaqueroihini en voi luottaa, ja intiaanit ovat mahdottomia."
"Joten sinä siis tuot vain arvoisan itsesi isänmaan käytettäväksi."
"Enempää en toistaiseksi voi tarjota."
"Ilmoittaudu siis eversti Lopezille ja astu lancerorykmentin riveihin, joka juuri on muodostettu."
"Annat kai minulle oman eskadroonan?"
"Upseereiksi voin nimittää vain kokeneita sotureita; hanki itsellesi tämä arvo uskollisella, uhrautuvalla palveluksella."
Tuokion välähti nuorukaisen silmissä vihan liekki, mutta sitten hän heti loi katseensa maahan ja lausui hyvin teeskentelevän surullisesti: "Luis de Mendezin täytyy siis taistella halpana rivimiehenä?"