"Kurja orja, sinä olet päästänyt hänet pakoon."
Pitkä murhapuukko välähti vimmastuneen miehen kädessä.
Neekeri vapisi hallitsijansa raivoa, mutta seisoi hievahtamatta, alistuvana.
Se pelasti hänen henkensä.
Kotvasen kuluttua Chamulpo käänsi raskaasti hengittäen tiikerinsilmänsä intiaaniin ja lausui: "Puhu sinä, Chimal."
"Näkymättömät ovat hänet vieneet, kazike, me olemme vain ihmisiä."
Kazike hillitsi kammonsekaisen vihansa ja sanoi levollisemmin: "Puhu!"
"Minä vein hänet alas ja suljin hänet kiviholviin, joka on syvällä maan alla; telkesin hänet sinne, hän ei voinut paeta; rangaiskoot minua näkymättömät, ellen puhu totta. Kun menimme sinne, Abrahan ja minä, tehdäksemme hänestä lopun, oli häkki tyhjä, hän oli poissa."
"Entä mitä sitten teitte?" kysyi Chamulpo töin tuskin hilliten itseään.
"Etsimme kellarin ristiin rastiin; muuri oli luja, kuten vuosisatoja on ollut, ovi tarkasti suljettu."