Laivalla olijat, varsinkin naiset, olivat levottomia; usma oli niin paksua, että he eivät voineet erottaa koko aluksen pituutta eteensä. He olivat nähneet loordin ja hänen seurueensa veneen laskevan salakuljettaja-aluksen kylkeen, mutta eivät olleet enää nähneet miten se sitte jätettiin airoitta ajelemaan, koska sumu sitä ennen oli peittänyt kaiken näkyvistä. Huvipurteen ei ollut jäänyt muuta kuin kolme miestä, ja jos olisi tullut ruma ilma, olisivat purressaolijat joutuneet varsin vaikeaan asemaan.
Mr. Hautaine oli ottanut päällikkyyden asiakseen ja käskenyt ampua kanuunoilla, jotta vene voisi löytää takaisin alukselle. Neljättä laukausta oltiin juuri panostamassa, kun havaittiin, että salakuljettajain kutteri alkoi hämärtää sumun seasta.
"Siinä he ovat", huudahtivat merimiehet, "ja he ovat ottaneet saaliin mukaansa! Kolme eläköön-huutoa Arrowille!"
"Halloo! Tehän tulette ihan kiinni meihin!" huusi Hautaine.
"Juuri niin aioimme tehdä, sir", vastasi Pickersgill, hypäten aluksen kannelle miestensä seuraamana.
"Kuka perhana te olette?"
"Aivan sitä samaa kysyin minä loordi B:ltä, kun hän tuli meidän alukseemme", vastasi Pickersgill, nostaen hattuaan naisille.
"No niin, mutta mitä asiaa teillä on tänne?"
"Aivan sitä samaa kysyin minä loordi B:ltä", vastasi Pickersgill.
"Missä on loordi B., sir?" kysyi Cecilia Ossulton, lähestyen salakuljettajaa; "onko hän turvassa?"