V LUKU.
Valepukuisina.
"Tässä nyt olemme, Corbett, ja minä vain toivon, että meillä olisi tavaroita ollut kaksin verroin enemmän", huomautti Pickersgill. "Mutta en salli liikeasioiden viedä aikaani kokonaan — meidän täytyy myöskin saada hiukan hupia. Minusta näyttää siltä kuin nuo vaatteet tuolla sopisivat teille, Corbett, ja nuo taas, jotka puhemiehenä toimineella sirotekoisella miehellä oli, sopivat varmaan hyvin minulle. Pukekaamme ne yllemme, ja sitten aamiaiselle."
Pickersgill laittausi mr. Hautainen vaatteisiin, ja Corbett taas omaksui mr. Ossultonin puvun. Muonamestari kutsuttiin kannelle, eikä hän uskaltanut olla tottelematta; pelosta vapisten ilmestyi hän esille.
"Viekää nämä vaatteet alas", käski Pickersgill, "ja huomatkaa, että minä nyt olen aluksen päällikkönä; ja sen aikaa kuin minä olen laivassa, on teidän osoitettava minulle samaa arvonantoa kuin loordi B:lle, — niin, vieläpä teidän on aina puhuteltava minua loordi B:ksi. Nyt valmistatte aamiaisen ja päivällisen, ja teette velvollisuutenne yhtä tarkkaan kuin loordi itse olisi laivassa; teidän on katsottava, että hoidatte meitä hyvin, sillä en salli, että naiset saisivat huonommat olot nyt kuin tätä ennen. Ilmoittakaa kaikille, mitä olen sanonut; ja kun nyt olette kuullut määräykseni, on teidän huolehdittava, että niitä myöskin noudatetaan. Ellette tottele, niin muistakaa, että minulla on omat mieheni aluksessa, ja jos minä vain viittaankin sormellani, niin meressä olette! Oletteko nyt täysin ymmärtänyt määräykseni?"
"Kyllä,.. sir", änkytti muonamestari.
"Kyllä, sir! — Mitä juuri sanoin teille, te lurjus? — Kyllä, mylord. Ymmärrättekö?"
"Kyllä… mylord."
"Kuulkaapa nyt, herra muonamestari: kenen vaatteet on tällä herralla yllään?"
"Mr… mr. Ossultonin, luulen, sir… mylord, tarkoitan."