Salakuljettaja astui kajuuttaan; naiset hätkähtivät, kun hän näyttäytyi karkeassa puvussaan. Kaulan ollessa paljaana ja sen ympärillä väljä musta huivi, oli hän kauniin merimiehen perikuva.
"Haluatte puhua kanssani, mylord?"
"Mr. Pickersgill, tunnen että teillä on syytä karsasmielisyyteen minua kohtaan ja että te olette menetellyt malttavaisesti. Kiitän teitä naisille osoittamastanne kohteliaasta käytöksestä, ja vakuutan, että en tunne mielenkarvautta sen johdosta, mitä on tapahtunut."
"Mylord, olen täysin tyydytetty sillä, mitä nyt olette sanonut; ja toivon ainoastaan, että te vast'edes ette sekaannu köyhän salakuljettajan asioihin, joka vaarallista ja puutteenalaista elämää viettäen ponnistelee hankkiakseen elatusta itselleen ja ehkä myöskin perheelleen. Olen ilmoittanut näille naisille, että aikomuksenani oli laskea pursi tänä yönä ankkuriin Cowesin satamassa ja että jätän sen heti, kun se on turvassa. Teidän odottamaton tulonne tekee asiaan vain yhden muutoksen; minun täytyy saada ennakolta teidän vakuutuksenne, että teidän seurueenne sallii minun ja miesteni esteittä jättää aluksen, sitte kun olemme täyttäneet mitä olemme luvanneet."
"Annan sanani vakuudeksi, mr. Pickersgill, ja kiitän teitä lisäksi.
Toivoakseni sallitte minun tarjota teille jotakin hyvitystä."
"Se ei tule kysymykseenkään, mylord."
"Joka tapauksessa, mr. Pickersgill, jos minä joskus voin tehdä teille palveluksen, niin tarvitsee teidän vain käskeä."
Pickersgill ei vastannut.
"Aivan varmaan, mr. Pickersgill, —"
"Pickersgill! Miten vihaankaan tätä nimeä!" virkahti salakuljettaja mietteissään. "Pyydän anteeksi, mylord, jos saan pyytää teidän apuanne toveri-parkojeni hyväksi…"