"Palaamme nyt Ternateen ja otamme teidät mielellämme mukaamme. Kuninkaamme on ihastunut kaikkiin hollantilaisiin, ja erittäinkin nyt, kun olette noiden portugalilaisten roistojen vihollisia. Unhotin ilmoittaa, että meillä on muudan toverinne jo mukanamme. Hän oli melkein kuollut onkiessamme hänet merestä, mutta hän on jo tointunut."
"Kukahan hän mahtaneekaan olla?" huudahti Krantz. "Hän kuuluu varmasti jonkun toisen laivan miehistöön?"
"Ei", sanoi Filip väristen. "Luulen häntä Schrifteniksi."
"En usko sitä, ennenkuin näen hänet", väitti Krantz.
"Katsokaa nyt sitten", vastasi Filip viitaten Schrifteniin, joka lähestyi heitä.
"Olen iloinen tapaamisestamme, herra Vanderdecken; toivoakseni voitte hyvin, herra Krantz. Olipa onni, että me kaikki pelastuimme, hi, hi!"
"Meri kuuli siis todellakin rukoukseni ja luovutti kuolleensa", ajatteli Filip.
"Mitä ajattelette hänestä?" kysyi Filip Krantzilta Schriftenin poistuttua.
"Hänen kohtalonsa on varmasti liittynyt kohtaloonne ja hänellä on jokin varma tehtävä, kuten teilläkin. Hänellä on osansa tässä kummallisessa salaisuudessa, eikä hän poistu näyttämöltä, ennenkuin hän on näytellyt osansa loppuun. Mutta älkää ajatelko enää häntä, vaan muistakaa, että Amine on pelastunut."