— Todellakin! Se on kummallista. Eivätkö he ole koskaan ennen olleet poissa niin kauan?
— Eivät koskaan, herra, ja he ovat kalastaneet yhdessä seitsemän vuotta.
Francisco ojensi avaimet miehelle, joka aukaisi luukut ja antoi ne takaisin.
— Tuossa se on! tämä huudahti samassa. Noin neljän mailin päässä pisti niemen kärjen takaa äkkiä näkyviin laivan keulapurje. Francisco katseli laivaa tuokion ja lähti sitten suoraan asuinrakennukseen virkkamatta enää sanaakaan.
— No, Francisco, sanoi señor Cumanos hämmentäen lusikallaan pientä suklaakuppiaan, mitä uutta tänä aamuna?
— "Nuestra Señora del Carmen" ja "Aguilla" ovat tulleet. Minä olin juuri avaamassa luukut. Tuolla niemen edustalla näkyy olevan laiva jota sietää tarkastaa, ja minä tulin hakemaan kaukoputkea.
— Sietää tarkastaa! Miksi?
— Siksi, etteivät Giacomo ja Pedro, jotka eilen illalla lähtivät kalastamaan, ole palanneet takaisin eikä heistä ole sen koommin kuulunut mitään.
-. Sepä merkillistä! Mutta mitä tuolla laivalla on sen asian kanssa tekemistä?
— Siihen kysymykseen vastaan sitten, kun olen saanut katsoa laivaa tarkemmin, sanoi Francisco, joka oli ottanut kaukoputken ja veti sitä paraikaa ulos kotelosta. Hän nojautui ikkunanpieleen ja tarkasti hetken laivaa sanaakaan virkkamatta.