— Parasta jättää se tänne. Veisi liian paljon aikaa siirtää sitä muuanne, ja jäisimme niitä miehiä vaille, joiden haltuun kulta uskottaisiin. Huuhtomot on jätettävä autioiksi, ja kaikki, millä on jotakin arvoa, on vietävä sieltä pois. Luultavasti he sytyttävät majat tuleen. Joka tapauksessa meillä on vielä riittävästi aikaa, jos heti ryhdymme toimiin.
— No niin, Francisco, uskon päällikkyyden ja kaikki toimenpiteet teidän huoleksenne. Menen itse señora Isidoran puheille. Lähettäkää sana väelle ja puhukaa heille. Luvatkaa palkintoja. Tehkää ja käskekää, niin kuin hyväksi näette.
— Toivon voivani osoittaa ansaitsevani luottamuksenne, vastasi
Francisco.
— Caramba! huudahti vanha herra lähtiessään huoneesta, olipa totta tosiaan onni, että te olette täällä; muuten meidät kai olisi kaikki tyynni murhattu vuoteisiimme.
Francisco lähetti sanan maatilan päällysmiehille, ilmoitti, mitä hänen arvelunsa mukaan oli odotettavissa ja kertoi heille suunnitelmansa. Sitten kutsuttiin kokoon kaikki muutkin. Ja Francisco selitti, ettei kenelläkään ollut odotettavana armoa, jos merirosvot pääsivät voitolle, sekä toiselta puolen, mitä palkintoja señor Cumanos antaisi heille, jos he täyttäisivät velvollisuutensa.
Espanjalaiset ovat luonnostaan urhoollisia, ja Franciscon innostamina he päättivät puolustaa maatilaa viimeiseen saakka.
Señor Cumanoksen taloa oli verraten helppo puolustaa tällaiselta hyökkäykseltä; oli näet odotettavissa ainoastaan kivääritulta. Muurit, jotka olivat kivestä, muodostivat suorakaiteen; yläkerrassa oli parveke ja useita ikkunoita, mutta alakerroksessa ainoastaan kaksi ikkunaa. Porttia lukuunottamatta ei tuossa osittain espanjalaiseen, osittain maurilaiseen tyyliin tehdyssä rakennusryhmässä ollut maan rajassa ainoatakaan aukkoa.
Jos vain hyökkääjät voitaisiin estää tunkeutumasta rakennuksen alaosaan, nämä joutuisivat taistelemaan kovin epäedullisissa olosuhteissa. Sen vuoksi tukittiin ensin alakerroksen ikkunat, niiden kohdalle kasattiin suuret joukot kiviä lattiasta kattoon ja peräseinään saakka, ja samalla ryhdyttiin kaikkiin mahdollisiin valmistuksiin, jotta portti saataisiin yöksi lujasti teljetyksi. Tikapuita nostettiin pystyyn parvekkeelle, joka vahvistettiin melkein rinnan korkeudelta kivääritulta kestäväksi.
Iltapäivällä Isidora-rouva ja talon muut naiset lähetettiin don Teodoron luo, ja señor Cumanos suostui Franciscon pyynnöstä ja señora Isidoran kiihkeistä rukouksista lähtemään heidän mukaansa. Hän kutsui väkensä kokoon, ilmoitti uskoneensa päällikkyyden Franciscolle ja lausui toivovansa, että he täyttäisivät velvollisuutensa, puristi sitten Franciscon kättä ja oli pian ratsastavan seurueensa mukana kadonnut metsään jokea reunustavien kapeiden niittymaiden taakse.
Kiväärejä ja ampumavaroja oli runsaasti. Muutamat miehet pantiin valamaan luoteja, toiset puhdistamaan pyssyjä, jotka olivat pitkät ajat olleet käyttämättöminä. Ennen iltaa oli kaikki valmiina. Jokainen mies oli saanut aseet ja ampumavaroja, ja Francisco ehti jälleen pitää silmällä kuunaria, joka oli päivällä purjehtinut ulommaksi maasta, mutta lähestyi nyt jälleen rannikkoa. Puoli tuntia ennen hämärän tuloa se kääntyi kolmisen mailin päässä rannikosta ja lasketteli suoraan merelle.