— Niin, kylläpä tämä on kaunis juttu! harmitteli amiraali adjutantilleen. Minä lähetän tuon nuoren rajupään etsimään merirosvoa, ja hän tuhlaa aikaansa valloittaakseen kuvernöörin tyttären. Mutta ei tämä asia vielä tähän lopu.
— Minä tuskin voin uskoa, että se on totta, herra amiraali, sanoi adjutantti, mutta epäilyttävältä se vain näyttää. Niin lyhyen tuttavuuden jälkeen…
— Kukapa sen tietää, herra Hadley. Tuokaa tänne hänen laivapäiväkirjansa, tarkastetaan ne tyystin. Ehkäpä hän on jo pitkänkin aikaa pitänyt tuota tuttavuutta vireillä.
"Enterprisen" päiväkirjat tarkastettiin, ja niissä esiintyi usein tuo kovan onnen Puerto Rico; saaren luona oli käyty jok'ikisellä risteilymatkalla, jopa silloinkin kun kuunarilla oli ollut tärkeitä tiedonantoja vietävänään.
— Asia näyttää selvältä, sanoi amiraali. Hiton veitikka, kun saattoi minut tällaiseen pulaan! Eipä silti; mitäpä se minua koskee, jos hän vain nai tytön, mutta rangaistuksen määräykseni rikkomisesta annan joka tapauksessa. Asetan hänet sotaoikeuteen, se on varmaa.
Adjutantti ei vastannut; hän tiesi kyllä, ettei amiraali ajatellutkaan vakavissaan sotaoikeutta.
— "Enterprise" on laskenut ankkuriin, herra amiraali, ilmoitti adjutantti pari päivää myöhemmin amiraalin istuessa aamiaispöydässä.
— Entä missä luutnantti Templemore on?
— Odottaa kuistilla. Hänelle on kerrottu, mistä häntä syytetään, ja hän vakuuttaa, ettei siinä ole perää. Uskon häntä, sillä hän näyttää olevan aivan murtunut siitä, mitä on täällä kuullut.
— Odottakaa hetki. Oletteko tarkastanut hänen laivapäiväkirjansa?