— Tuolla se on! huudahti Edvard. Jumalan nimessä, tuolla se on! Ja hän antoi merkin "Comukselle", joka vastasi heti.
CAICOS-SAARET
Se pieni saariryhmä, jota nimitetään Caicos- eli Cayques-saariksi, sijaitsee noin kaksi astetta pohjoiseen San Domingosta ja on melkein eteläisin siinä saarijonossa, joka ulottuu Bahama-saarten ryhmään asti. Sen useimmat saaret ovat asumattomia, mutta olivat muinoin merirosvojen tyyssijana, koska saaria kaikilta puolin ympäröivät särkät ja karit tarjosivat hyvän suojan vihollisia vastaan.
Suurimmassa Caicos-saaressa on hevosenkengän muotoinen etelää kohti aukeava lahti, joka on turvallinen ankkuripaikka. Mutta ennen kuin sinne pääsee, täytyy pujotella korallisärkkien lomitse, joita on saarten edustalla nelisenkymmenen mailin pituudelta. Kulkuväylä on sangen vaarallinen ja mutkikas, mutta Hawkhurst, joka tähän saakka oli ollut rosvojen luotsina, tunsi sen hyvin. Kain sitä vastoin ei tuntenut sitä yhtä tarkasti, joten varovaisuus oli tarpeen nyt, kun ei Hawkhurstin apua ollut käytettävissä.
Itse saaret olivat korallisaaria, joiden yli muutamat kookospalmut kohottivat komeita latvuksiaan niillä paikoin, missä oli tarpeeksi maata. Kallionhalkeamista pisti esille sieltä täältä matalia pensaita. Mutta omituisinta näissä saarissa olivat niiden lukuisat kallioluolat. Toiset olivat nousuveden rajaa ylempänä, mutta useimpiin virtasi merivesi sisään ja jälleen ulos. Muutamiin ulottui vesi ainoastaan vuoksen aikana ja täytti silloin niiden sisällä olevat syvennykset, jotka luoteen aikana jäivät merestä erilleen. Toisissa taas oli kaikkina vuorokauden aikoina niin paljon vettä, että niissä saattoi soutaa isollakin veneellä. Sanomattakin on selvää, kuinka soveliaita korkeammalla sijaitsevat kuivina pysyvät luolat olivat sellaisten tavaroiden säilytyspaikoiksi, jotka täytyi huolellisesti kätkeä, kunnes tarjoutui tilaisuus niiden myymiseen.
"Kostaja" laski särkkien väliseen väylään juuri kun "Comus" ja "Enterprise" saivat sen näkyviinsä. "Kostaja" oli mennyt eteläiseen väylään ja kulkenut varovaisesti koko ajan luodaten nelisen mailia vain muutama purje levällään.
"Enterprise" ja "Comus" olivat Caicos-saarten itäpuolella tarkastaneet Turkki-saaren ympäristön, kulkeneet sen pohjoispuolitse ja olivat nyt suuren, Caicos-saarten kanssa yhteydessä olevan särkän pohjoispään sisäpuolella. Niin ollen he olisivat voineet tavoittaa "Kostajan", ennen kuin se olisi ehtinyt ankkuripaikkaan, jolleivät särkät olisi tukkineet tietä. He eivät voineet tehdä muuta kuin kääntää laivat etelään päin päästäkseen kulkuväylän suulle. Epäilemättä väylässä oli siksi syvää, että "Enterprise" pääsisi kulkemaan "Kostajan" perässä. Tämän olisi mahdotonta päästä pakoon, koska kapeassa väylässä oli liian ahdasta laivan kääntyä ja tuuli kävi etelästä. Merirosvolaiva oli siis joutunut satimeen eikä sillä ollut muuta neuvoa kuin turvautua vastarintaan, jota se kyllä kykeni tekemään.
"Kostajasta" nähtiin selvästi vihollinen ja sen liikkeet, ja Kain käsitti olevansa tukalassa tilanteessa. Hän oli varma siitä, että hänen laivansa kimppuun käytäisiin, ja vaikka hän ennen oli sellaisissa tapauksissa iloinnut ja toivonut saattavansa vihollisensa häpeään, hän oli nyt tullut toisiin ajatuksiin. Hän olisi antanut mitä vain, jos olisi voinut välttää vihollisten hyökkäyksen ja hänen olisi sallittu kaikessa rauhassa erota tovereistaan. Francisco puolestaan oli yhtä huolissaan tästä onnettomasta tapaamisesta, mutta he eivät vaihtaneet sanaakaan niin kauan kuin viipyivät kuunarin kannella.
Yhdeksän tienoissa he olivat onnellisesti päässeet väylän puoliväliin.
Kain käski heittää ankkurin ja lähetti väen aamiaiselle.
Francisco oli mennyt kajuuttaan ja ilmoittanut laivan aseman Claralle, kun Kain astui sisään. Hän heittäytyi istumaan lähimmälle arkulle ja näkyi vaipuneen syviin ajatuksiin.