— Mitä aiotte tehdä? kysyi Francisco.
— En tiedä; en tahdo päättää sitä itse. Jos noudattaisin omaa mieltäni, antaisin luultavasti kuunarimme olla paikallaan. Nuo toiset voivat käydä kimppuumme ainoastaan veneistä enkä siinä tapauksessa olisi levoton. Jos purjehdimme lahteen saakka ja luovutamme tämän kapean väylän ilman taistelua, tulee amiraalin kuunari perässämme ja ahdistaa meitä siellä syvässä vedessä, emmekä voi kestää sitä ylivoimaa, jonka molemmat alukset yhdessä voivat muodostaa. Voisimme kyllä puolustaa kuunaria joko laivasta tai maalta käsin, mutta voimamme ovat nykyään heikot. Kutsun kuitenkin miehet koolle ja annan heidän päättää. Jumala tietää, että jos itse saisin ratkaista, en ryhtyisi ollenkaan taisteluun.
— Eikö ole mitään keinoa päästä pakoon? kysyi Francisco.
— Voisimme lähteä kuunarista ja kun vihollinen ei aavista mitään pujahtaa veneillä Caicos-saaren välisestä salmesta, mutta sitä en uskalla ehdottaa. Miehet eivät suostuisi siihen, ja epäilen suuresti, antaisiko vihollinen meille siihen aikaakaan. Jo varhain aamulla, kauan ennen kuin näin nuo laivat, tunsin mielessäni, että kohtaloni on ratkaistu ennen auringon laskua.
— Mitä tarkoitatte?
— Äitisi, joka aina näyttäytyy minulle unessa, kun minulle tapahtuu jotakin erikoista, ilmestyi minulle viime yönä. Saatoin nähdä hänen suloisilla kasvoillaan huolta ja sääliä, kun hän surullisesti viittasi kädellään ikään kuin kehottaen minua tulemaan mukaan. Niin, Jumalan kiitos, hän ei enää katsonut minuun samalla tavoin kuin ennen.
Francisco ei vastannut, ja Kain näytti jälleen vaipuvan ajatuksiinsa.
Vähän ajan kuluttua hän otti laatikosta pienen mytyn ja laski sen
Franciscon käteen.
— Säilytä tämä huolellisesti. Jos minulle sattuu jokin onnettomuus, saat siitä selville, kuka äitisi oli, sekä tiedon, miten löydät maahan kaivamani aarteet. Määrään jälkisäädöksessäni kaiken sinulle, Francisco. Se on epärehellisellä tavalla hankittua tavaraa, mutta sinulla ei ole mitään syytä eikä liioin ole ketään vaatimassa sitä itselleen. Älä sano mitään. Ehkä saat sitten, kun ei minua enää ole olemassa, ystäviä, jotka ajattelevat samalla tavoin kuin minä. Vielä kerran pyydän sinua säilyttämään huolellisesti tämän mytyn.
— En käsitä, että siitä voisi olla minulle mitään hyötyä, vastasi
Francisco. Eikö minua pidetä merirosvona niin kuin muitakin?