PARONI PANTZARSKÖLD.
Siksi
Ma toivonkin, ett' tukahdutat lemmen,
Jot' en voi sallia.
MARIA.
En, sit' en jaksa!
Mun sydämeni Wernerin on aina,
Vaan kättäni en anna kellenkään.
Kahdeksas Kohtaus.
Paroni Pantzarsköld. Maria. Katri.
KATRI, itsekseen.
Oi taivas, etsiikö siis rankaistus
Jo rintoja, kut velasta ei tiedä?
Ei, puhua ma tahdon … puhua
Mun täytyy, tuskat rinnastani poistaa.
Ääneen.
Mull' anteeks' suokaat! Hiukan puhumista
Mull' oisi, paroni.
MARIA.
Sill' aikaa käyn
Ma metsistössä vilpoittelemassa.
Hän menee.
Yhdeksäs Kohtaus.
PARONI PANTZARSKÖLD.
Mi hällä mieli? Silmin empiväisin
Hän mua etsii.
KATRI.
Herra paroni,
Oil aika, toisin tuntehin kun tänne
Te saavuitte kuin nyt; se onko
Jo muistostanne mennyt?