SOTAMIES.
Hän käski tervehtää,
Ett' yöllä, yhdeltä, miss' ennenkin,
Hän teitä odottaa, sen saadaksensa,
Jon kapteini on luvannut.
VON STÖBERN.
No, hyvä!
Tän kirjelipun viet nyt tupahan,
Antaa hänelle kirjelipun.
Ja tiedät, sinne metsään. Tiedustele,
Miks' vanki tuosta muuttuu; joudu sitte
Taas tänne siitä kertomahan. Katso,
Ett' Halonen, se retkale, ei ryyppää.
Kas tässä, veitikka, on rahaa. — Joudu!
SOTAMIES. Pudistaa rahoja.
Hoi, moisia mar kelpaa kilistellä,
Kun…
Helkyttää rahoja korvansa edessä.
Saatana kuin soivat kauniilta!
Menee.
Kolmas Kohtaus.
KAPTEINI VON STÖBERN.
Ma onnen lankoihin oon rohkeasti
Nyt tarttunut; vaan hiukan tempausta,
Ja tapaukset mullin mallin käännän,
Ett' kammoksuen luullaan henkien
Tääll' riivaamaan; ma, mahdit julmat, teitä
Oon nostanunna mua palveleen.
Nyt nöyrtykäätte, herranne ma oon!
Kun tappelussa kuolon, vaarain kesken
Ma seisoin, kuulat kaikkialla viuhui,
Ja huudot, huokaukset, trummun kuulin,
Ja kaatuneitten haavat verta ruiskui,
Oil silloin tyyntä, rauhallista täällä. —
Ma luulen toivoneeni, että kuula
Ois sydämeeni sattunut ja hiljaa
Ma oisin nukkunut…
… Ei, onneni
Ei viel' oo täynnä! nautita ma tahdon! — — —
Mun juhlahan, jon valmistavat täällä,
On osakkaaksi koitettava. — Varmaan
Jo koolle tullaan. — Tahdon käydä sisään.
Menee vasenpuoliseen huoneesen.
Neljäs Kohtaus.
Rapp ja kolme sotamiestä, tulevat vasenpuolisesta huoneesta, tuoden pöydän ja maljan sekä klaseilla varustetun tarjoimen, jotka kaikki asetetaan vasemmalle puolen näyttämöä.
ENSIMMÄINEN SOTAMIES.
Tääll' lysti leikki tänään saadaan, luulen.