Kun poikiansa katsoo vaan,
Kuin puut ne seisovat;
Kun huutaa: eespäin, suorastaan
Kaikk' miehet marssivat
Kolm' sääntöä hän heille saa:
Ett' Herraa peljäkkööt,
Ett' tietäköhöt huutia,
Ett' oikein tähdätkööt.
Jos its' et, veikko, kavalla,
Ei Herra pettää tie.
On lysti leikki taistella,
Jos rauha, sota lie.
Oo miesi, jäykkä järkähtään,
Et nahkaas säästää saa!
Kun pirua et pelkääkkään,
Sa pelkäät Jumalaa.
Sa määräs tee, ei tahtoas,
Ja jollei auta muu,
Saat aika löylyn tunteas,
Pie tahti vaan ja suu!
Kun mieles laatii rynnistään,
Ett' seisot tingatta
Tok' alallasi yhtenään,
On tietää huutia!
Ken luikkuaan ei säästele,
Sen vieköön peijakas.
Sa verta, veikko, tuhlaile,
Ei ampuneuvojas!
Ja muista viime sääntöni:
Ett' pelkäät Jumalaa
Ja huudin tiet, se nähdäänki,
Jos taidat ampua.
Niin selvittääkin tekstiään
Hän hattu korvalla;
Ja vanha Pilkka, tiedetään,
Ei ookkaan pilkkana,
Sill' kenraalia julmempi
Hän onkin muodoltaan,
Ja korpraaliksi uljaaksi
Hän syystä kutsutaan.
ENSIMMÄINEN SOTAMIES.
Sa hilpeä oot, veikkoseni!
RAPP.
Itku
Ei auta varasta, ja vaurioista
Ei voivotus. Ma kuoliana oisin,
Jos henkeäin ei uljas luutnantt' Werner
Ois pelastanna. Ryssä painettinsa
Oil rinnalleni laskenut. Nyt onkin
Mull' syytä kaksi iloitella. Vaan
Tuoll' nään jo herrain tänne luotuvan.
Sotamiehet perääntyvät näyttämöltä.
Viides Kohtaus.
Joukko upsieria. Luutnantti Werner. Kapteini von Stöbern. Ovat edellisen kohtauksen kestäessä tulleet ulos vasemmanpuolisesta huoneesta, savutellen ja haastellen.