VON STÖBERN, astuu von Döbelnin eteen.
Ma kyllä pelkään,
Ett' juhlan riemua ma häiritsen,
Vaan empiä en saa, kun viivytys
Vois turmaa tuottaa. Velvollisuus käskee,
Ja syömen siteet täytyy katketa.
VON DÖBELN.
Te, herra, tappelette paremmin
Kuin puhutte! No, asiaan! Mit' on
Siis tapahtunna?
VON STÖBERN.
Täällä, kumppanit,
On meidän keskellämme petturi.
USEAMMAT ÄÄNET.
On petturi?
VON DÖBELN.
Jos henkenne se maksais,
Ma toivon valhettelevanne vaan.
VON STÖBERN.
Sen itse mielelläni antaisin,
Jos voisin luulla valheen kertoneeni.
USEAMMAT ÄÄNET.
Se kurja?
VON STÖBERN.
Seisoo tuolla, kumppanit.
Osoittaa luutnantti Werneriä, joka hämmästyksissä
astuu taaksepäin. Yleinen äänettömyys.
Hän silmienne eessä vapisee,
Ja poski vaalas rikoksesta kertoo.