RAPP, puitten takaa, hiljaa.
Hän viipyy. — Toista varmaankin hän oottaa.
VON STÖBERN.
Päämäärääni siis kohta ennätän,
Saan riemut voitostani nautita,
Saan onnen kainalonsa huolet heittää
Ja uljaan, kauniin vangin helmasta
Jo kuuman taisteluni palkan noutaa.
Kun päivän leimu toisen kerran syttyy,
Mull' hohtehessa nousee päivä myös,
Ja heikkoutta nauran niitten kehnoin.
Join lakiloita kurjia ma poljin.
Ukkosen jyrinä kuuluu kaukaa.
En syntynyt ma orjan elämään,
Mi tottumuksen raitiossa kiertäin
Ain' täytymyksen ohjaa tottelee;
Tää leimuhenki ei voi torkahdellen
Ja verkkamiellä, niinkuin kyntäjä,
Ain' yhtä turvetta vaan käännellä.
Jyristys lähenee.
Oi, niinkuin sie, jon ääntä pilvet kaikaa,
Ma jyskiellen mailmaa lentäisin!
Sun kättäs kahle ei voi vangita.
Sun äänes kuuluu, kaikki kauhistuu,
Sun nuoles miljoonia ruhjoivat!
Sua petturiks' ken lausuu kuitenkin. —
Vaan mua, ku rohkea en oo kuin sie,
Mua siksi nimitellä tohtivat.
Niin, räävätä ja sadatella saavat,
Ma heitä yhtä paljon halveksin,
Ja itse muistollekin nauran vaan.
— — — — — — — — — —
Tuon vanhan Pantzarsköldin tuumiini
Mun täytyy saada. Kaikk' oon valmistanna.
Hän kyllä taipuu; tyytymätöin on hän.
Ja kohta koittaa päivä, jolloin maahan,
Te orja-kurjat, kumarratte sille,
Joll' selkäänne nyt käännätte. Ma teitä
En tuntis! — Varjoja te palvelette
Ja nimiä! — — Kaikk', kaikk' on nimeä,
Vaan tyhjää nimeä! Mut voiman mahti
Ja järki mailman ohjat johtaa vaan.
Salamaa ja jyristystä.
Vaan aika joutuu. Ymmärtää en voi,
Min vuoks' hän viipyy. — Vaiti!… Hän jo luotuu.
Kolmas Kohtaus.
Edelliset. Venäläinen Upsieri.
VON STÖBERN, kiiruhtaa häntä vastaan.
Te viipyneet, herr' Gregorieff jo ootte.
VENÄLÄINEN UPSIERI.
Niin, neljänneksen ehkä. — Onko kaikki
Nyt säällään, paperit, mit lupasitte,
Ja kartat ynnä muut? — Ma kenraalilta
Sain käskyn joutua.
VON STÖBERN.
Mun muassain
On osa vaan.
Jättää papereita.
Muut kaikki kenraalille
Ma tullessani annan.
VENÄLÄINEN UPSIERI.
Varovainen
Te ootte; mutta luottaa voitte varmaan,
Ett' lupaukset teille täytetään.
VON STÖBERN.
No, onko matkaa myöskin säälitty,
Ett' viivytystä mull' ei syntyisi?
VENÄLÄINEN UPSIERI.
Kun venäläisten leiriin saavutte,
Ja paperinne tuotte kenraalille.
Te passit saatte, reisuvaunut teille
On valmiina. Kun Pietarihin tuutte,
Te oitis saatte nostaa kullassa
Sen rahasumman, jonka vaaditte.