RAPP.
Juoruja, niin peikon kynnet
Ei pysty sinuun myös.
HURTTI.
Käy pimeäksi!
Me Herran ilma saadaan ennen pitkää.
RAPP.
Niin, taivas synkistyy. — Tuu, käykäämme
Nyt tuonnekäsin!
HURTTI.
Vaiti!… Kuulin ääntä.
He kuuleskelevat.
RAPP.
Niin, askelten… Ne tänne luotuvat,
Pois joutuin, puitten taakse… Hiljaa, hiljaa!
He piilottelevat puitten ja pensasten takana, mutta niin,
että ovat katseliain nähtävillä.
Toinen Kohtaus.
Edelliset, piilossa. Kapteini von Stöbern.
VON STÖBERN.
Kuin helteinen on yö ja raskas ilma!
On niinkuin puutkin täällä metsässä
Ei jaksais hengittää ja toinen toistaan
Vaan kuultelis; ei elon ääntäkään
Oo kuuluvissa yösen tyhjyydessä.
Tää kolkko hiljaisuus mun tuskastuttaa!
Vaikenee hetkeksi.
Yö pitkälle on käynyt. — Hänen täällä
Jo olla pitäisi… Ei hauskaa juuri
Oo yksinänsä täällä liikkua…