Paroni Pantzarsköld. Katri.
KATRI.
Ei kuulu Jaakkoa viel' takaisin.
Oi, josko hyvää tietäisikin tuo! —
On lohdutusta toki murheissa,
Niin painamissa, että paroni
On päässyt tuskan vuotehelta. — Tänään
Jo varsin reippahalta näytätte.
PARONI PANTZARSKÖLD.
Niin, voimani jo uudistuvat taas.
Siit' oonkin sulle, ystäväni, velkaa.
Niin, Katri, yhtä lämpimänä vielä
Sun syömes sykkiikin kuin ennen aikaan,
Ja eestäin vaikka paljon, paljon kärseit,
Et mulle vihaa kanna kuitenkaan.
KATRI.
Oi älkäät, herra! — Leppeytenne
Mun sydäntäni vihloo, päähäni
Saa kuumat kekäleet. Mie, mie se oon,
Ku murheisimme raskaisiin oon syypää. —
Oi suuri Luoja, missä Anna on,
Ken riemuni, ken Mariani ryösti?
PARONI PANTZARSKÖLD.
Oi, ettei Jaakko tule! — Kenraali
Ei toimettoman isän rukousta
Voi kieltääkään. — Ma kaikki kultani
Oon valmis antamahan. Adlercreutz
On jalo, parastansa koittaa varmaan,
Ja ritarillinen on myös Rajevski,
Jott' julmaa naisten ryöstöä ei salli.
KATRI.
Oil kummallista Annan kuitenkin.
Hän surumiellä, rukoellen hiljaa,
Kun miekin, iltasella laski maata.
Vaan päivän tullen vuode tyhjä oil,
Ja hänen jälkiään ei sitt' oo nähty.
Täss' seisoo vielä kukkaset, mit' mulle
Niin toivorikkahana niityltä
Hän viimen toi… Ne surkastuivat kaikki!
Menee ulos, koittaen kyyneleitänsä paronilta salata.
Kolmas Kohtaus.
PARONI PANTZARSKÖLD.
Oi taivas, lapseni mull' anna jälleen! —
Ma kaikki sain, jon onni tarjoo täällä,
Ja kolkkona oil sydän kuitenkin.
Nuo lahjat rikkaat tottumuksesta
Ma velvollisen makson lailla kannoin.
Nyt murhe lempimään mun saanut on.
Neljäs Kohtaus.