WERNER.
Ah, herra!
Se onni, että teidän, täällä kohtaan.
Jo venäläisten luona teidät luultiin.
Sa, kurja, rikoksia kartutat!
No, miss' on Maria?
VON STÖBERN.
Kuss' häntä ette
Se kohtaa. — — Hyvästi nyt, paroni!
Tahtoo mennä, mutta Werner estää häntä.
WERNER.
Te vankinani!
VON STÖBERN, ottaa pistuolin, jota huolimattomasti kääntää edestakasin.
Sepä ikävää!
RAPP, itsekseen.
Se konna!
VON STÖBERN, viheltää kimakkaasti.
Kaksi sotamiestä, julmia muodoltaau, syöksee aseissa sisälle.
Nyt, herra luutnantti, te kertonette,
Kuin vapaaksi te ootte päässynnä?
Mun tuota hiukan lystäis' kuulla juuri.
Kuudes Kohtaus.