HALONEN, huomaa Annan.
Hoi, kenkä siellä?
ANNA.
Köyhä poika vaan,
Ku mieron tiellä leipää kerjäilee.
HALONEN.
Vai niin! — Ja mie kuu luulin, että Vappu,
Se roisto, tuisi.
ANNA.
Vappu?
HALONEN.
Juuri hän.
Kentiesi oot sen kohdannut?
ANNA.
Oon kyllä,
Hän ryypyt runsaat otti Liuhtarissa,
Ja parhaallansa, luulen, selväksi
Nyt makaa itsensä.
HALONEN.
No hittoa!
Vaan malta, ämmä, kyllä sinun näytän!
ANNA.
Täss' luonas saanko hetken huovahtaa?
Kenties' on sulla myöskin leipäpala
Ja vettä antaa kerjäläiselle?
HALONEN.
On viisahinta maaten nälkä poistaa,
Sill' leipää tääll' ei oo ja tuskin vettä.
Se lemmon ämmä ruokaa noutaan sai,
Vaan poissa on hän, ja nyt huutaa vatsa
Kuin hukka talvi-yönä tuimasti,
Sen konnan mustan nahan pilkottaisin,
Jos kourissani tässä olisi vaan.