"Jos ette usko minua", vastasi Cochrane totisena, "niin katsahtakaapa ikkunasta tuonne kauemmaksi; luulen Teidän silloin tulevan kuningasta lähemmäksi kuin mieleennekään olisi."
Nyt vasta huomasi Mac Callum More sir Johnin puhuvan totta, hän hyppäsi ylös sängystä, pukeutui hiukan ja kiiruhti ikkunan luo. Hämmästyksekseen hän huomasi, kuinka neljä suuria rekattia täysissä purjeissa tuli Ealania kohti. Kuninkaallinen lippu niiden mastossa näytti kyllin selvästi, minkä herran palveluksessa ne olivat. .
"Mitään vahinkoa eivät ne voi meille saada aikaan", arveli Cochrane, "mutta varsin kummalliselta tuntuu, että ne jo tänä päivänä ovat täällä ja uhkaavat hyökätä. Kuinka ovat ne voineet saada meidän täällä olostamme niin tarkkoja tietoja? Minä luulen laivojen olleen täällä toimiamme vakoilemassa."
"Tosiaankin on aivan käsittämätöntä, kuinka ne ovat voineet meidät löytää", vastasi herttua, "mutta sattuma on heille varmaan ollut apuna."
"Minä en usko sattumaa", vastasi sir John vakavana, "ennemmin luulen petoksen olevan vaikuttamassa asiaan."
"Petoksen?" huudahti herttua hymyillen, "ei, sir Cochrane. Hullutusta on sellaista ajatellakin; minä tunnen kaikki mieheni ja olen valmis itse puolestani vastaamaan heistä jokaisesta."
"Niin onnellista olisi, jos luottamuksenne väkeenne olisi varma, mutta voi meitä, kymmenkerroin voi meitä, jos niin ei olisikaan asian laita!"
"Te olette liian epäluuloinen", selitteli herttua. "Annetaan vaan rekattien tulla niin lähelle meitä kuin haluavat, ne eivät missään tapauksessa voi meitä vahingoittaa. Sill'aikaa kuin ne tyhjin toimin ovat täällä vartioimassa, valloitamme me Skotlannin ja kukapa tietää, kenties ne lopulta ovat iloisia, että pääsevät täältä ehjin nahoin."
"Joka tapauksia katson minä aivan välttämättömäksi ryhtyä asiaa tutkimaan", selitti sir John. "Enkä luule sen synnyttävän erinomaisen suuria vaikeuksia. Rekatilla on useampia skotlantilaisia, jotka sisimmässä sydämessään ovat uskollisia Skotlannin asialle. Jos Te niin tahdotte, lähetän tänä iltana veneellisen luotettavia miehiä, jotka soutavat rekattien luo ja tarjoavat kaloja kaupaksi. Sillä tavalla tulee heille helpoksi joutua yhteyteen maamiestensä kanssa ja jos ei se onnistu ensi kerralla, niin teemme saman kokeen uudelleen huomenna. Lopuksi kyllä saamme haluamamme tiedot."
"Teidän ehdotuksenne ei itsessään ole niinkään hullua", vastasi herttua, "mutta meidän on tällä kertaa sitä mahdoton toteuttaa. Rekateissa luonnollisesti tunnetaan meidän suunnitelmamme, ja ennen pitkää saa kuningaskin siitä tiedon. Heti lähettää hän meitä vastaan kaikki käsillä olevat joukot, ja niitä on todellakin paljon. Sanokaa nyt itse, luuletteko Te, että me voimme raivata itsellemme tien Inveraryyn näillä joukoilla, jotka meillä on käytettävinämme, ennenkuin kuninkaan joukot ehtivät kokoontua."