"Minä en mitenkään kiellä, että meidän pitää tämäkin ottaa kysymykseen, mutta ajatelkaapa, Argyle, jos meidän riveissämme on petturi, voi hän tehdä tyhjiksi kaikki ponnistuksemme, ja silloin tulee Skotlannin kohtalo vieläkin onnettomammaksi kuin se nyt on, puhumattakaan siitä, että tuo tyranni murhauttaa kaikki meidän rakkaimpamme. Jos meidän joukossamme on petturi ja meidän onnistuu päästit hänestä selville, niin silloin on myöskin varma, että kuninkaalla on joukkonsa valmiina hyökkäämään meidän päällemme. Silloin ei meillä ole mitään muuta tekemistä kuin pelastautua nopeasti pakenemalla, ja siten pelastaa meidän rakastettu isänmaamme sanomattomista onnettomuuksista. Antakaa minun sentähden panna toimeen suunnitelmani."
"En todellakaan voi parhaalla tahdollanikaan siihen myöntyä", selitti herttua päättävästi, "se olisi täydelleen vastoin parempaa tietoani, jos jäisimme tänne väijyksiin ja antaisimme hyvän tilaisuuden luisua pois käsistämme. Teidän ehdotuksenne perustuu pelkkään epäluuloon, mutta se, mitä minä tahdon, perustuu pitkälliseen kokemukseen ja erittäin tarkkoihin tietoihin kansastamme ja olosuhteistamme. Antaen täyden tunnustuksen Teidän niin usein koetellulle ja kiitetylle urhoollisuudellenne ja huolimatta kiintymyksestäni ja kunnioituksesta Teitä kohtaan, pitää minun tällä kertaa ehdottomasti pysyä käsityskannassani. Seuratkaa Tekin, Cochrane, sitä ja luottakaa minuun! Minä otan edesvastuun hartioilleni."
"Koska Te niin jyrkästi pysytte mielipiteessänne, ettekä tahdo kuunnella neuvojani, niin on minun asiani taipua, vaikkakin teen sen raskaalla sydämellä ja aavistaen pahinta. Milloinka luulette meidän pitävän lähteä?"
"Puolenpäivän aikana. Tahdotteko ehkä hyväntahtoisesti sitä ennen antaa joukoille tarpeelliset määräykset."
"Se on tapahtuva, Kenen haluatte jättää tänne päälliköksi."
"Eikö Rumbold ole siihen sopiva?"
"Siitä voisi tulla meille vaarallinen juttu, sillit jos hän saisi maata täällä toimetonna vuorokauden, voisi hän menehtyä malttamattomuudesta ja ehkäpä suorastaan ryhtyisi hyökkäykseen kuninkaan rekatteja vastaan. Ei, tulista Rumboldia voimme käyttää parempaan toimeen meidän armeijassamme. Ealanin päällikkyyden olen minä jättänyt Elfinstonelle. Hän on tehnyt minulle arvaamattomia palveluksia, kun meidän piti Hollannissa peitellä varustuksiamme, etteivät Jaakon vainukoirat olisi saaneet vihiä niistä. Hän on myöskin syntyisin englantilainen ja on yhtä viisas, kuin Rumbold on urhoollinen. Elfinstone on juuri oikea mies sillä paikalla, viisas, viekas ja terävänäköinen kuin kettu."
"Niin, Tehän itse paraiten tunnette hänen", vastasi sir John kuivasti, "minä lähden nyt jakamaan tarpeellisia määräyksiä, ja puolenpäivän seuduissa ovat joukot lähtövalmiina."
Kuninkaan rekatit tulivat niin lähelle linnaa, kuin kulkuväylä sen salli, mutta ne eivät ryhtyneet mihinkään toimiin.
Määrättynä aikana lähti herttua liikkeelle. Ja samana päivänä hän tapasi kahdentuhannen miehen suuruisen joukon skotlantilaisia, jotka olivat saapuneet liittyäkseen hänen joukkoihinsa. Nämä toivat muassaan sellaisen tiedon, että koko Skotlanti oli kovasti kuohuksissa ja että kaikki skotlantilaiset heti herttuan ensimäisen voiton jälkeen yhtyisivät häneen; mutta samalla kertoivat ne myöskin, että oli nähty suuria osastoja kuninkaan joukoista eri osissa maata.