Mac Callum More iloitsi suuresti tästä lisäyksestä ja hän oli paraillaan järjestämässä äsken saapuneita miehiä riveihinsä, kun hän kaukaa kuuli tykkien jyskettä ja pyssyjen paukkinaa.
"Varmaankin Rumbold on hyökännyt Ardkinglaan kimppuun", huudahti herttua. "Rientäkäämme sinne, ettei hän yksin saa niittää, kunniaa."
Viimeiksi tulleissa joukoissa oli osasto ratsastajia, Herttua käski kahden heistä laskeutua hevosen selästä, jotta Cochrane ja hän itse voisi toisten etunenässä rientää paikalle. Hevoset olivat paraassa kunnossa, ja pian saavuttiin taistelupaikalle. Herttua saapui oikeaan aikaan saadakseen nähdä, kuinka tuo huimapää Rumbold oli asettanut kaksi kanuunaansa Ardkinglaan portille, ja viholliset ampuivat häntä mitä kiivaimmin. Hetkinen — linnan portit särettiin, ja neljännestunnin kuluttua liehui Skotlannin lippu linnan harjalla.
Taas saatiin aimo saalis kaikkea mahdollista tavaraa ja mikä oli kaikkein tärkeintä — kahdeksantoista täydessä kunnossa olevaa kanuunaa joutui Skotlantilaisten käsiin.
Ilo oli nyt ylimmillään. Mutta muutamat ymmärtäväiset aatelismiehet, jotka olivat saapuneet viimeiksi tulleiden joukkojen mukana, kielsivät herttuata hajoittamasta joukkojaan, sillä kuninkaallisethan eivät voineet olla kaukana. Argyle sitä vastoin oli niin varma voitosta, ettei hän tahtonut kuullakaan näitä järkeviä neuvoja.
Rumbold oli edeltäkäsin kiiruhtanut, ja herttua seurasi kintereillä.
Puolenpäivän tienoissa saapui Argyle korkealle kukkulalle, jonka itäisellä puolella oli suurehko suo; sen lävitse kulki muutamia polkuja, jotka kuitenkin täytyi tarkkaan tuntea, uskaltaakseen lähteä niitit pitkin kulkemaan.
Rumbold oli kulkenut tämän kunnaan ohi, ja laskujensa mukaan piti hänen illaksi saapua mainitun suon reunalle.
Lyhyen päivällislevon jälkeen, joka kunnollisen ruoan puutteessa ei ollut vallan virkistävä, lähdettiin taas liikkeelle, ja herttua lohdutteli joukkoa huomauttamalla siitä runsaasta kestityksestä, joka heitä odotti saapuessaan seuraavana iltana Inveraryn kaupunkiin.
Mutta tuskin oli lähdetty marssimaan, kun kaukaa kuului kiväärin pauke.
Koko joukko puhkesi raikuviin ilohuutoihin.