Kauhistuksesta vavisten täytti lähetti käskyn, ja rosvo riensi matkoihinsa.
Taas täytyi vapaaherran mestaus lykätä toistaiseksi, uudelleen lähetettiin sanansaattaja kuninkaan luo, ja nyt ryhdyttiin mitä tarmokkaimpiin varovaisuuskeinoihin, voidakseen olla varmat siitä, ettei lähetti ainakaan tällä kertaa palaisi tyhjin toimin.
Silloin — kaksitoista neljästätoista päivästä oli jo kuhmut — kuuli sir John jonkun kiirein askelin lähenevän hänen koppiaan. Ovi avautui ja vapautuskirja kädessä heittäytyi vanha Dundonaldin kreivi poikansa syliin.
Oli tapahtunut uskomattomia asioita. Kuningas oli voitonhimosta peruuttanut päätöksensä. Viidestäsadasta punnasta — siihen aikaan tavattoman suuri summa — oli kreivin onnistunut ostaa poikansa vapaaksi.
Tämä päästettiin heti vankilasta ja vanhan isänsä seurassa hän palasi ikivanhaan linnaansa, jossa hän ilokyynelin otettiin vastaan, mutta tälläkin kertaa hän kalpasi Griseldaansa.
Silloin ilmoitti palvelija taloon tulleen vieraan, joka halusi puhutella sir Johnia, ja heti laskettiin hän sisään.
Sisään astui nyt nuori mies puettuna karkeatekoisiin vaatteisiin, nahkatakki vedettynä otsalle ja nutun kaulus nostettuna pystyyn. Hän astui sir Johnin luo, ojensi hänelle kaksi paperia ja sanoi: "kun olette nämä lukenut, niin heittäkää ne tuleen!"
Cochrane silmäili niitä ja ihmeissään tempasi hän ne vieraan kädestä.
Hän oli saanut käsiinsä molemmat kuninkaan allekirjoittamat kuolemantuomionsa.
"Pelastajani", huudahti hän, "pelastajani seisoo edessäni!"