Rouva M. Mielestäni joku puhui tässä lähellämme, olemmeko yksistämme?
Rouva D. Ei ainoakaan henki meitä kuule.
Rouva M. Noh, sitte minä kerron, kulta Patrunessani; nämät ovat hauskat asiat … mutta näettehän sen … en minä tahdo, että sanotaan minun tätä kertoneen…
Rouva D. Ei yksikään henki sitä saa tietää.
Kuiskuttaja (viheltää).
Rouva M. No niin! Asian laita on näin. Ensin alussa oli tämä nykyinen paronitar K. … mennyt ulkomailla naimisiin eräälle vapaasukuiselle ruotsalaiselle herralle, jonka nimi oli Stjern … taikka jotakin sinne päin, ja tässä avioliitossa oli hänellä tytär … juuri tuo kaunis vesa, tämä Hermina, josta ei isä eikä äiti paljon huolta pitänyt — sillä, näettekö, he olisivat tahtoneet pojan, ja tytöllä lienee ollut raskaat päivät kotona. Noh … sitten tuli Paroni K. sinne ulkomaalle … Taliin … taikka — en muista varmaan, kuinka sitä maata nimitettiin, ja sai nähdä tuon kauniin rouvan — Herminan äidin … rakastui häneen varsin hirveästi ja rouva rakastui paroniin äärettömästi. Tuosta rouvan mies sai tiedon … tästä syntyy talossa hirveä kommerveikka ja noitten herrojen välillä tappelu.
Kuiskuttaja. Kaksin-taistelu!
Rouva M. Ja pää-asia oli se, että paronin täytyi lähteä maasta poijes. Hän palasi Ruotsiin takaisin ja eli täällä jonkun ajan jumalattomasti, löi korttia ja joi niin, että hänen varansa joutuivat varsin huonolle kannalle. Silloin sai hän eräänä päivänä tietää, että tuon kauniin rouvan mies tuolla ulkomaalla oli kuollut ja matkusti oitis sinne, ajatellen, että hän saisi itsellensä kauniin rouvan ja hänen kanssaan kauniit rahat myötäjäisiksi, joilla saattaisi maksaa velkansa. No niin, — hän kosii leskeä — ja tämä ottaa hänen, he vihitään kaikessa hiljaisuudessa ja rouva toivoo saavansa tuon sitten anteeksi vanhalta isältään, mutta tämä (eräs rikas ylhäinen patruuna) joutuu varsin vihan vimmaan ja tekee tyttärensä perinnöttömäksi. Niin, näillä vastanaineilla ei ollut pienintäkään erää, millä olisivat ulkomaalla eläneet. Noh, — silloin tulivat he kauniisti tänne — ja samaan aikaan eräs kauppahuone, jossa oli koko loppu paroni K:n tavarasta, joutui häviöön — ja nyt tuli velkojia joka haaralta hänen kimppuunsa — ja hänen täytyi suorastaan piiloitella itseään, ja senpä tähden hän asui tuolla metsätalossa, jossa ei hän kärsinyt nähdä koiraa eikä kissaa — ja jos sinne sattumalta ihmisiä tuli, oli hän kuten vihainen sonni, niin paha — ja oli suuttunut rouvallensa, jonka hän luuli houkutelleen ihmiset sinne. Niin — siellä lienee ollut onnetointa ja viheliäistä elämää.
Rouva D. Mutta kuinka nuori H. sinne tuli?
Rouva M. Jaa, sen Jumala tietää! … siitä minä en ole selkoa saanut … mutta sinne hän tuli — ja nuot molemmat nuoret rakastuivat toisiinsa. Melkein samassa hälinässä tuli sinne myöskin tuo kaunis, rikas sukukartanon omistaja G. ja rakastuu hänkin pikku Herminaan.