"Olen."
"Onko teillä muita lapsia, kuin tämä nuori nainen?"
"Poika ja tytär."
"Missä he oleskelevat?"
Ponnistaen itseänsä levolliselta näyttämään vastasi Katariina rouva: "tyttäreni pakeni turvattomana niistä väkivaltaisuuksista, jotka uhkasivat häntä, eikä hänellä enään ole kotoa, jonne hän taitaisi palata. Jos, ja missä hän on suojaa saanut, en minä tiedä. Poikani palvelee kuningastansa."
"Minä miehenä?"
"Luutnanttina yhdessä niistä rykmenteistä, jotka turhaan kokivat Suomea puolustaa."
"Milloin hänen viimeiseksi näitte?"
"Kolme vuotta sitten, viidentoista vuotisena poikana."
"Oletteko kirjevaihdossa hänen kanssansa?"