"Piruja kanss', akat semmoisia ymmärtävät. Toista olisi ollut jos Herrassa edesmennyt kenraali olisi elänyt, niin ei meidän olisi tarvinnut salakyttinä akkojen liepeiden takana kontata, luvalla sanoen. Vaikka kyllä armollinen rouva on hyvä monessa suhteessa, ja tyttäretkin ovat, Jumala sen tietää, oikein oivia; mutta parempi on kuitenkin miesvalta kuin akkavalta, niin on kaikkina aikoina ollut."
"Entäs Löfving? Hän pääsi pakoon?"
"Mitä saakelia, Löfvingi. Onko hän taas tullut tälle puolelle? No sitten on taasen kumminkin yksi kunnon sielu maassa, jolla on sydän oikealla paikalla."
"No, olihan Löfving teidän kanssanne?"
"Eipä hän saakeli soikoon niin olisi laittanutkaan asiaa, että meitä olisi vangittu; mutta minä olin tyhmä pöllö, olinpa niinkin."
"No, huomaatko nyt että olet saattanut onnettomuuden herrasväellesi?"
"Mitä? Minäkö sen tein? Kasakka-piruthan ne olivat, enkä minä."
"Ja nyt saat tehdä huvimatkan Siperiaan."
"Paremmatkin miehet ovat ennen tehneet saman. Piru nielköön kun en minä saanut henkeä useammasta kirotusta partasuu-p——leestä, niin minä olisin taitanut lähteä keveämmällä omallatunnolla."
"Vieläkö päälliseksi tahdot ansaita selkääsi sopimattomasta puheestasi?"