Sesilian sydäntä särki, kun Kaarle sanoi nämät sanat äänellä ja katseella, jota hän ei ennen ollut nähnyt. Väkisin johtui unensa hänen mieleensä. Samassa nousi Margareetta ylös eräästä huoneen loukosta, jossa hän oli istunut nojaantuneena erästä tuolin selkäpieltä vasten. Nyt oikaisi hän melkein ylpeästi vartaloansa, sanoen: "Jumala itse on laittanut niin, että minä olen hänen vihitty vaimonsa, eikä kukaan ihminen, olkoonpa kuka tahansa, voi eroittaa minun sydäntäni hänestä. Jos Herra Jumala on antanut minun syntyä säädyssä, joka maailman silmissä nostaa minun häntä korkeammalle, niin on sama Jumala vihkimisessä pannut minun olemaan hänelle nöyrä ja kuuliainen, ja noudatan minä sitä käskyä kuolemaani saakka; ja siinä minua siunatkoon ja varjelkoon taivaan Herra suuresta armostansa tästälähin, niinkuin tähänkin asti; minä en mitään voi." Sitten meni hän huoneesta omaan kamariinsa, jossa hän yksinäisyydessä, melkein yhtämittaa rukoillen, vietti illan kenenkään kutsumatta häntä toisten luo.
Kun Margareetta oli mennyt pois, sanoi Katariina rouva: "nyt on pyhä joulu-aaton ilta, me olemme sen unohtamaisillamme omien, pienien asioittemme tähden, ja, poikani, minä olen vielä tuskin tervehtinytkään sinua tervetulleeksi kotia. Olkoon tänne-tulosi siunattu ja onnellinen! Minä olen käskenyt talonväen kokoontua etu-huoneesen, että saavat sinua tervehtiä. Minä kuulen liikettä sieltä, käskyäni on siis noudatettu. Tule, poikani." Samassa avattiin ovi, ja molemmat astuivat odottavan väen luo, jolle Katariina rouva juhlallisesti esitteli poikansa, väkevän joulu-oluen kiertäessä väen seassa. Jykeämmät työrengit raappivat permantoa jaloillansa, piiat seisoivat hämillänsä, eivätkä kehdanneet edes yrittääkään tervehtiä; ja pari sievempää "sisä-neitsyttä" niiasivat leveästi. Ei kukaan sanonut sanaakaan, paitsi puutarhuri, joka astui esiin ja tirkisti nuorta herraa rohkeasti silmiin, virkkaessaan: "niin, tosin olette sama Yrjö herra, kuin ennenkin, mutta parempi olisi ollut, jos olisitte pysynyt kotona rypsiä nuijaamassa ja estämässä heitä taloa polttamasta. No, no, tervetuloa kotiin! Hyvä herra te aina olette ollut, ja isävainajanne näköinen niinkuin lantti, Jumala teitä siunatkoon!"
Yrjö kiitti ukkoa ja tervehti kaikkia ystävällisesti. "Ja nyt," sanoi Katariina rouva, "on teille laitettu kestitystä tuvassa. Huvitelkaa nyt itseänne vielä pari tuntia leikeillä ja hauskuuksilla ja valmistakaat sitten itsenne Jumalan huoneessa viettämään joulupäivän aamusaarnaa."
Ovi avattiin ja joukko riensi ulos, miehet raskailla, tömisevillä askeleilla, ja naiset pistäen sivun edellä ovesta, kaikin iloissansa siitä, että pääsivät koko juhlallisuudesta.
Katariina rouva ei sallinut pyhinä ensinkään puhuttavan jouluaaton tapauksesta. Mutta heti niiden loputtua, kutsui hän Kaarlen ja Yrjön huoneesensa erityiseen keskusteluun, sulki oven ja puhui heille seuraavasti: "sinulle, tulevainen vävyni, ei minun tarvitse sitä sanoa, ja sinustakin, poikani Yrjö, toivon minä, että, nyt kun sinulla on ollut arvelemisen aikaa, sinäkin huomaat, niinkuin mekin, että tämä onneton liitto, johon Margareetta on mennyt, on yhtä häpeällinen kuin laitonkin. Minun hartain toivoni olisi siis, ettei kukaan saisi tietää sitä olleen olemassakaan. Minä olen sentähden, Margareetan sopimattomasta ja niskoittelevasta käytöksestä huolimatta, pannut hänen valittavaksensa joko juhlallisesti luvata, ett'ei hän minkäänlaista yhteyttä enään tämän miehen kanssa pidä, taikka joutua maailman häväistäväksi sen kautta, että tämä laiton avioliitto julkisesti rikotaan. Murheellisella sydämellä täytyy minun ilmoittaa että hän yksipäisesti kieltää semmoista lupausta antavansa. Kuitenkin minä pidän paraana, että vieläkin viivytetään sitä tapausta, joka sukuamme häpäisisi. Odottakaamme ensin, jos tuo halpa-sukuinen vielä rohkenee vaatimuksiansa tehdä, sittenkuin hän on nähnyt, kuinka vähäisen voiton toivoa hänellä on. Jos hän niitä kuitenkin tekee, koettakaamme tarjota hänelle rahoja ja ylennystä virassansa, jota sinä, Kaarle poikani, varmaankin saatat hänelle helposti hankkia, että saisimme hänen peruuttamaan vaatimuksia, joilla hän ei kuitenkaan muuta voita, kuin sen häpeän, jonka hän meille saattaa. Mitään muuta eroa ei silloin kaivattaisikaan, sillä Margareetta vakuuttaa, ett'ei hän missäkään tapauksessa rupea uuteen avioliittoon, ja seuratkoon hän siinä kohden tahtoansa. Hänen nimensä ei sillä tavalla tule suvulle häpeän-pilkuksi. Niin, ystäväni, minä luulen ett'ei teillä ole mitään muistutettavaa puhettani vastaan."
"Minäkin," vastasi Kaarle, "olen asiaa tuuminut, ja olen tullut siihen päätökseen, että ehkä olisi parasta kokea vaikuttaa mieheen Margareetan kautta. Tottahan hänen mielettömyytensä lannistuu. Yleistä huomiota pitää ennen kaikkia vältettämän."
Tässä keskeytti Kaarlea nais-ihmisen äänekäs itku etu-hnoneesta.
"Katsohan, poikani," sanoi Katariina rouva, "mitä se merkitsee."
Yrjö avasi oven: "kas, vanha Maiju," sanoi hän ihmetellen, "no, mitä ihmettä nyt on tapahtunut?"
"Vai niin, Flinkin vaimo," sanoi Katariina rouva. "Jos hänellä on mitään puhuttavaa, niin istukoon siellä ulkona niin kauvan. Minä kutsutan hänen pian sisälle."
Keskustelua äidin ja poikien kesken jatkettiin vielä hetkinen, toisinaan Yrjön puolesta kiivaastikin. Hän tuumi, että tosin oli sangen ikävää, että Margareetta oli mennyt niin sopimattomaan naimiseen, mutta koska se nyt kerran oli tapahtunut, oli hänen mielestänsä paras, ett'ei lisää riideltäisi, koska Malm oli kelpo mies eikä Margareettakaan mistäkään tottelemattomuudesta taikka uppiniskaisuudestaan, omaistensa luvatta, tähän suostunut.