Katariina rouvan ja hänen toisen tyttärensä myöhemmistä kohtaloista ei
paljoa tunneta. Pieniä tietoja saadaan kuitenkin eräästä kirjeestä
Mauno Malmilta Margareetalle, joka on kirjoitettu pari kuukautta
Sesilian kuoleman jälkeen. Otamme sen sentähden tähän:
"Minun hellästi rakastettu Margareettani!
Enkö ole täällä nyt, niinkuin sinusta murheellisesti eroitettu olisin, ja on minulla kuitenkin toivoa sinua muutaman viikon perästä kotio jälleen saada. Mutta sen kaltainen ihminen on, ei se Jumalaa kylläksi siitä suuresta ilosta ja autuudesta kiitä, joka sillä on, se luulee vaan, että hänellä enemmänkin vaatimista on, eikä se vähintäkään tahdo poisantaa. Ja kuitenkin olen minä toisinaan jälleen, niinkuin se, jolla ei tervettä järkeänsä ole, lentäen ympäri, niinkuin en minä tietää mahtaisi, millä tavalla minä sen erinomaisen suuren iloni, joka minun sydämessäni asuu ja hallitsee, ilmoittaa taitaisin. Erinomaisesti on kuitenkin Herra Jumala meidän teitämme ohjannut, kun minä ajattelen, kuinka ei ole sen pitempää aikaa kulunut, kuin että minun korkeasti kunnioitettu, rakas anoppini, sinun armollinen äiti rouvasi, sen muistaa mahtaa, kuin se laki tehtiin, että kuoleman rangaistus sille aatelittomalle tulee, joka aatelisnaisen vaimoksensa vie. Ja nyt on hänen kuitenkin lopuksi sinun minulle antaa täytynyt. En minä hänen vastenmielisyyttänsä itse minuani kohtaan pahakseni pane, vaan olen nyt niin ylönpalttisen onnellinen siitä kuinka Herra meidän teitämme on ohjannut ja johtanut, että minä vaan sinua minun käsilläni kantaa tahtoisin, ja lentää ja ilmaan heittää sekä hatun kuin myös pään; ja olen minä niin vallaton, etten minä jalvoillani seisoa osata tahdo, ja pian tahtoisin ryssät tänne, että minä heidän päällensä minun kuohuvaa ja paisuvaa ylpeyttäni ja kopeuttani ajaa ja päällepanna taitaisin.
En minä kuitenkaan muuna kuin oikeana pitää taida, että sinä korkeasti kunnioitetun äitisi tykönä tämän surullisen ajan viettää mahdat, siksi kuin hän asiansa järjestää on ehtinyt Ruotsiin muuttamistansa varten, sittenkuin minulle sallittiin sinua, minun rakas Margareettani, ensin noutaa ja minun vaimonani kotio-viedä, ja sillä tavalla meidän tehtyä ja suostuttua liittoamme vahvistaa. Kuitenkaan en minä, minun korkeasti kunnioitettua, rakasta anoppi rouvaani, minun läsnä-olemuksellani enempää vaivata tahdo, koska hän ei minua mielellänsä nähdä tahtoa mahda.
Minun suuresti kunnioittavaisen ja nöyrän kiitokseni mahdat sinä sinun korkeasti kunnioitetulle, rakkaalle äiti rouvallesi ilmoittaa hänen lupauksestansa, Ruotsissa sanaansa minun hyväkseni käyttää, sanoden hänelle samalla, että minun nöyrä toivoni olisi, ettei hän armollisesti itseänsä sillä asialla vaivaisi, ajatellen minä niin, että mitä minulla on kelvollisuutta ja taitoa hoitaa, ei minulta virallisesti kieltää mahdettaisi; ja mitä sen ylitse käy, en minä siihen itseäni tunkea tahdo. Kiittäen häntä tästä hänen armostansa ja hyväntahtoisuudestansa, toivon minä, ettet sinä, minun Margareettani, joka minun kanssani hädässä monta kovaa kokenut olet, mitään siitä halvasta osasta, joka meille tulla taitaa, kärsiä mahda.
Se kaunis Kauniaisten kartano, jota minä nyt katsellut olen, näyttää minun mielestäni, sangen sopivalta, jos sinä luulet siihen tahtovasi panna sen perinnön, joka sinulla on. Kaikki siellä kaikista tarpeellisimpaan saakka, on hävitetty ja sitten rappiolle joutunut; mutta kun minä olen sinun uskollinen ja toimekas talonvoutisi, niin minä toivoa tahdon, että minä muutaman vuoden perästä moninkertaisesti suurentanut olen sen halvan arvon, joka talolla nyt on ja jonka tähden se niin vähällä rahalla myydään, kuin semmoista autioksi tullutta maata maassa niin paljon on. Ja lupaan minä, suurella toimella ja huolella sen sinulle, minun rakas ja armias Margareettani, tulevaksi leskentilaksi laittaa. Toivoen minä kuitenkin, että me yhdessä monta vuotta, lapsiemme kanssa, tässä kauniissa talossa elää ja toimia saamme, kuin ei palvelus minua kutsu pois, joka, niinkuin nyt näyttäisi, ei pitkäksi ajaksi eikä myöskään pitkälle matkalle tulla mahda.
Että sinun, Herrassa edesmenneen, rakkaan sisaresi eläessä, aivottu lankosi, Lejonankar, joka Suomeen jää, sinun äiti rouvasi asioita täällä hoitaaksensa ottaa, näyttää minusta hyvältä, ja taitaa hän siis mukavasti kotomaahansa muuttaa, jossa myös hänen armas poikansa, sinun korkeasti rakastettu veljesi, herra Yrjö Boije oleskelee.
Hän ei myöskään taitaisi ilman mielen harmia sitä alhaista säätyä nähdä, jossa minä, Jumalan avulla, toivon että sinä onnesi löydät, mutta jota hän ei semmoisena pitää taitaisi, kuin sen hedelmä niin halvalla puulla kasvaa, kuin sinun liittosi minun kanssani on. On kuitenkin Herran armo ja siunaus yhtä usein alhaisen osa kuin ylhäisenkin. Siinä toivossa, että sinä myös minun tyköni halajat, niinkuin minun sydämeni joka hetki sinun perääsi sykkii, olen minä, niin myötä-, kuin vastoin-käymisessä sinua aina yhtä hellästi rakastavainen puolisosi."
Pian tämän jälkeen muutti Katariina rouva Ruotsiin. Kun lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin sota taasen puhkesi Venäjää vastaan, luettiin jo ensimmäisissä raporteissa, että urhea Eversti-luutnantti Malm oli haavoittunut, niin ettei hän luultavasti enään kelvannut sotapalvelukseen.
Samaan aikaan omisti Hatanpään kartanoa eräs Lejonankar.