Läntisellä rintamalla tiedustelulentäjä näkee aivan toista kuin mihin ratsumiehen silmä on tottunut. Kylät ja kaupungit, rautatiet ja maantiet ovat kumman elottomia ja hiljaisia, mutta siitä huolimatta vallitsee kaikkialla erotta suurenmoinen toiminta, joka kuitenkin taitavasti salataan lentäjältä. Ainoastaan erikoisen harjautunut silmä voi nähdä jotakin tuolta huimaavasta korkeudesta. Minulla on hyvät silmät, mutta epäilenpä, voiko yleensä kukaan erottaa mitään varmaa esim. viertotieltä 5,000 metrin korkeudesta. Tällöin täytyy sen vuoksi turvautua johonkin muuhun, joka korvaa silmän, nimittäin valokuvauskoneeseen. Lentäjä valokuvaa siis kaikki, mitä hän pitää vähänkin tärkeänä ja mikä on valokuvattava. Jos kotiin tullessa huomaa levyt epäonnistuneiksi, koko lentoretki on ollut turha.
Tiedustelulentäjä joutuu usein taisteluun, mutta hänellä on tärkeämpiä asioita toimitettavana kuin huvitella ilmataistelulla. Usein on yksi ainoa valokuvalevy tärkeämpi kuin pudotettu vihollislentokone, sen vuoksi ei hänen kutsumukseensa, tavallisissa aloissa, lainkaan kuulu ilmataistelujen suorittaminen.
Nykyään on hyvin vaikea suorittaa hyvää tiedustelulentoa lännessä.
Lentokoneemme.
Kuten ehkä jokainen tietää, lentokoneemme ovat sodan aikana jonkin verran muuttuneet. Suurin ero on jättiläislentokoneella ja hävittäjäkoneella.
Hävittäjäkone on pieni, nopea, helposti ohjattava, mutta ei voi ollenkaan kuljettaa lastia. Ainoastaan patruunat ja konekiväärit.
Jättiläislentokone on hirviö, jonka tarkoituksena on kantaa mahdollisimman suuri lasti; sillä on sen vuoksi suuret tasot. Se kuljettaakin mukanaan tavattoman paljon; 3,000-5,000 kiloa ei ole sille paino eikä mikään. Bensiinisäiliöt ovat kuin todellisia rautatietankkivaunuja. Noin suurella laitoksella liikkuessaan ei enää tunne lentävänsä, vaan sillä "ajetaan". Lentäminen ei enää tapahdu tuntoaistin, vaan teknillisten koneiden mukaan.
Tuollaisen jättiläislentokoneen moottoreissa on tavattoman monta hevosvoimaa. Tarkkaa lukua en voi mainita, mutta varmasti monta tuhatta. Kuta suurempi voima, sen parempi. On sangen mahdollista, että kerran voimme kuljettaa kokonaisia divisioonia tuollaisilla koneilla. Sen rungossa voi kävellä kuin huoneessa. Yhdessä nurkassa on merkillinen laitos, kipinälennätin, jonka avulla lennettäessä voidaan olla alituisessa yhteydessä maanpinnan kanssa. Toisessa nurkassa riippuu mitä kauneimpia lihamakkaroita: kuuluisia lentopommeja, joita vihollisemme kamalasti pelkäävät. Jokaisesta nurkasta pistää esiin konekiväärin piippu. Kone kaikkineen on lentävä linnoitus. Kantotasot tukineen ovat kuin pylväskäytävät. Minä en voi mieltyä näihin jättiläisaluksiin. Minun mielestäni ne ovat hirmuisia, vastenmielisiä, ikäviä ja kömpelöitä. Minä ylistän sellaista lentokonetta kuin "le petit rouge'iani". Sillä voi yhtä hyvin lentää ylös ja alas, selällään ja päistikkaa ja tehdä mitä temppuja hyvänsä, sillä lentää kuin lintu, mutta kuitenkaan se ei ole "siipilentoa", lokin lennon tapaista, vaan koko laitos on ainoastaan "lentävä moottori". Luullakseni pääsemme kerran niin pitkälle, että voimme ostaa lentopuvun 2 markalla 50 pennillä ja pukea sen muitta mutkitta yllemme. Toisessa päässä on pieni moottori ja pieni potkuri, kädet pistetään siipitasoihin ja jalat pyrstöön, sitten juostaan vähän alkuvauhdiksi — ja sitten liitelemme kuin linnut ilmassa.
Varmaankin naurat, hyvä lukijani, — niin minäkin, mutta nauravatko lapsemme, se ei ole niinkään varma asia. Varmasti olisi myöskin naurettu, jos joku 50 vuotta takaperin olisi sanonut aikovansa lentää Berliinin yli. Voin vielä mielikuvituksessani nähdä kreivi Zeppelinin, kun hän v. 1910 ensimmäisen kerran saapui Berliiniin, ja nyt berliiniläiset tuskin viitsivät katsahtaa ylöspäin, kun tuollainen laitos surisee ilmassa.
Paitsi mainitsemiani jättiläislentokoneita ja hävittäjäkoneita on vielä olemassa lukemattomia muita kaikensuuruisia lentokonetyyppejä. Keksintö ei vielä ole läheskään täydellisesti kehitetty. Kukapa tietää, mitä me vuoden kuluttua käytämme tunkeutuaksemme siniseen eetteriin.