— Athene, viisauden jumalatar, on ilmaissut minulle selityksen tähän merkkiin. Minun neuvoni on, että me rakennamme puisen jättiläishevosen. Sen sisälle menevät sitten piiloon meidän rohkeimmat miehemme. Koko muu sotajoukko purjehtii pois Tenedoksen saareen. Ainoastaan yksi mies jää hevosen luo, ja hän viettelee troialaiset repimään aukon muuriinsa ja viemään puuhevosen kaupunkiin. Kun tämä on tehty, antaa hän merkin niille, jotka ovat Tenedoksessa ja toisen merkin niille, jotka ovat hevosen sisässä, ja silloin käy Troian valloittaminen meille varsin helpoksi.
Kalkhas ylisti Odysseuksen terävyyttä ja sanoi, että hänen selityksensä täytyi olla ainoan oikean. Neoptolemos ja Philoktetes tahtoivat vastatulleina koettaa rynnäkköä. Mutta kaikki muut arvelivat, että oli jo tarpeeksi saakka ryntäilty ja taisteltu, ja että nyt olisi seurattava Odysseuksen neuvoa.
Taitavin puuseppä ja kuvanveistäjä akhaialaisten joukossa oli Epeios, sama joka Patrokloksen hautajaisissa oli voittanut ensi palkinnon nyrkkitaistelussa. Hänet pantiin teettämään sitä suurta puuhevosta. Rakennusaineita tuotiin Ida vuorelta. Hirret veistettiin ja sahattiin paksuiksi pelkoiksi, jotka Epeioksen johdolla liitettiin yhteen ja muovailtiin hevosen muotoiseksi. Niskaan kiinnitettiin vahvasti jouhia, samoin häntään, ja silmiksi asetettiin suuret lasipallot. Kylkeen tehtiin aukko, joka suljettiin niin tiiviisti liitetyllä ovella, ettei sitä ulkoa päin kukaan voinut eroittaa. Ovi aukeni sisään päin ja siitä saattoi laskea portaat maahan. Kun nousi portaita ylös ja ryömi aukosta sisään, pääsi hevosen onttoon mahaan, joka oli niin suuri, että sinne mahtui useita täysikasvuisia miehiä.
Kolmen päivän kuluttua sai Epeios työnsä valmiiksi, ja kaikki akhaialaiset kokoontuivat ihmettelemään mestarin teosta. Sillä hevonen oli niin ilmielävän näköinen, että sen olisi luullut voivan hirnahtaa millä hetkellä tahansa.
Sillä aikaa oli Odysseus ollut herkeämättä toimessa. Saadakseen varman tiedon, kuinka hevosen sisään piiloutuneitten soturien oli meneteltävä, sittenkun he sen mukana olivat päässeet kaupunkiin, täytyi hänen hankkia tarkat tiedot kaikista Troian kaduista, porteista ja torneista. Hän pukeutui repaleiseksi orjaksi, ruoski ruumiinsa mustelmille ja raajansa pöhöttymiä täyteen, ja lähti sellaisena kaupunkiin. Kukaan ei pannut huomiota sellaiseen kerjäläiseen, vaan annettiin hänen vapaasti liikkua kaikkialla, niin että hän vihdoin pääsi linnaankin ja Deiphoboksen palatsiin. Ei sielläkään kukaan muu epäillyt häntä, paitse Helena. Niin rumennettu kuin hän olikin ja niin paljon kuin hän koettikin muuttaa ääntänsä, tunsi Helena hänet kuitenkin heti, vei hänet erilleen syrjäiseen huoneeseen ja sanoi, että hän oli Odysseus. Mutta hän lupasi pyhästi pitää asian salassa, sillä hänellä ei ollut enää ainoaakaan ystävää koko Troiassa, sanoi hän. Silloin ilmaisi Odysseus hänelle koko aikeensa, ja nyt kuljetti Helena häntä kaikissa palatseissa ja temppeleissä, siinä Athenen temppelissäkin, jossa palladionia säilytettiin. Ja kun hän oli kaikki kohdat tarkasti vakoillut, auttoi Helena hänet maanalaisen käytävän kautta onnellisesti ulos kaupungista.
Palattuaan leiriin, ehdoitteli hän Diomedeelle, että he yhdessä hiipisivät takaisin Troiaan ja varastaisivat palladionin. Diomedes myöntyi heti sellaiseen seikkailuun. Seuraavana yönä hiipivätkin he linnaan saman käytävän kautta, josta Helena oli opastanut Odysseuksen. Linnassa oli Helena heitä vastassa ja vei heidät Athenen temppeliin. He nujersivat vartijan hengiltä ja menivät sille alttarille, jolla palladionia säilytettiin. Papitar Theano, Antenorin puoliso, riensi kauhistuneena hätiin. Mutta Odysseus sanoi olevansa hänen miehensä kestiystävä, ja lupasi kaupungin valloituksessa säästää koko hänen perhettään, ja niin antoi Theano heidän viedä palladionin mukaansa.
Leirissä oli hevonen nyt valmis, sotajoukko kerääntyi käräjäpaikkaan, ja Odysseus nousi puhumaan.
— Nyt, akhaialaiset, sanoi hän, on työnnettävä laivat mereen, poltettava teltat ja purjehdittava Tenedokseen. Mutta yhden rohkean miehen me tarvitsemme, joka jää hevosen luo ja viettelee troialaiset hinaamaan sen kaupunkiinsa.
Eräs Sinon niminen nuori mies juoksi esiin ja sanoi olevansa siihen toimeen halukas. Odysseus vei hänet syrjään ja neuvoi tarkasti kaikki, mitä hänen piti tehdä ja puhua. Sinon lupasi täyttää kaikki täsmällisesti.
Useat akhaialaisten uljaimmista ruhtinaista pyrkivät Odysseuksen mukana hevosen sisään, niitten joukossa Diomedes, Menelaos, Aias lokrilainen, Neoptolemos ja Philoktetes. Odysseus antoi heidän nousta edellään ja ryömi itse viimeiseksi, veti sitten portaat jälestään ja sulki aukon.