Ainoastaan Saksan työväenluokkalaisten keskuudessa henkiset ajatteluharrastukset edelleen jatkuvat. Heistä sitä ei voida hävittää. Heidän keskuudessaan me emme näe katseltavan taaksepäin, heitä ei kannusta voitonhimo, heille ei ojenneta suojelevaa kättä yläluokkalaisten taholta, työväenluokka kulkee yhä itsenäisemmin ja yhä esteettömämmin tieteen mukana eteenpäin, ja sitä enemmän se huomaa olevansa sopusoinnussa luokkansa etujen ja pyrkimysten kanssa. Se uusi suunta, joka työväen kehityksen historiassa teki tunnetuksi yhteiskunnan yleismaailmallisen historian ymmärtämisen avaimen, esitti itsensä ensikädessä työväenluokalle ja löysi sen keskuudessa lämpimän vastaanoton ja hyväksymisen, jota se ei hakenut eikä odottanutkaan viralliselta tieteeltä. Saksan työväenliike on Saksan klassisen filosofian perillinen.
LIITE.
Marx Feuerbachista.
(Brysselissä keväällä 1845.)
I.
Pääasiallisin heikkous kaikissa materialistisissa filosofeissa tähän asti, niihin sisältyen myöskin Feuerbachin filosofia, on se, että esine, todellisuus, vaikutus, on peitetty sen tarkoituksen suojiin, joka esitetään silmälle nähtäväksi, mutta ei inhimillisenä tunnelmana — toimintana, "käytäntönä", subjektiivisesti. Täten on tapahtunut, että aktiivinen puoli vastustuksessa materialismille on kehitetty idealismista, mutta ainoastaan abstraktisesti; tämä oli luonnollista, koska idealismi ei tunnusta kouraantuntuvia tosiasioita sellaisinaan. Feuerbach on tosin halukas eroittamaan vaikutelmien näkyvät kohteet ajatuksissa ilmenevistä kohteista, mutta hän ei katso inhimillistä toimintaa itseään objektiivisena toimintana. Niimpä hän teoksessaan "Wesen des Christenthums", katsoo ainoastaan teoreettisen toiminnan yleisesti inhimillisenä, samalla kun "käytäntö" on peitetty ja asetettu sangen epätyydyttävään muotoon.
II.
Kysymys, onko objektiivinen totuus mahdollinen inhimilliselle ajatukselle, ei ole teoreettinen vaan käytännöllinen kysymys. Ihmisen on käytännössä osotettava totuus, siinä ilmenee hänen varsinaisten ajatustensa todellisuus ja voima. Kiista ajatuksen todellisuudesta tai ei-todellisuudesta, "käytännöstä", on puhtaasti skolastinen kysymys.
III.
Se materialistinen oppi, joka selittää ihmisen olevan olosuhteitten ja valistuksen tuloksen, ja siis erilaisissa olosuhteissa elävän ihmisen toisenlaisten olosuhteitten ja valistuksen tuloksen, unhottaa että olosuhteet ovat ihmisten muutettavissa ja että valistajaa itseään voidaan valistaa. Näinmuodoin välttämättömästi tapahtuu siten, että yhteiskunta on jakaantunut kahteen osaan, josta toinen on nostettu yhteiskunnan yläpuolelle (Robert Owenin esimerkki).