AUSTIN LEWISIN ALKULAUSE.
Austin Lewis, joka on kääntänyt tämän teoksen saksasta englannin kielelle, on kirjoittanut teokseen seuraavanlaisen alkulauseen:
Tämä teos kuljettaa meidät ajassa takaisin yli seitsemänkymmentä vuotta, aikaan, jolloin se liike, millä nykyisin on yleismaailmallinen merkitys, oli lapsuusasteellaan. Hegel ja vuoden 1848 vallankumous; nämä olivat käännekohtia. Edelliselle me olemme velkaa sosialististen oppien filosofisen muodon, viime mainitulle sen käytännöllisen toiminnan liikkeenä.
Noiden päivien levottomuuksien ja taisteluiden ja näennäisen, häviön keskellä kaksi miestä, Marx ja Engels, maanpakolaisina ja ilman vaikutusvaltaa, istuivat kirjainsa ääreen ja ryhtyivät laboratorisesti antamaan muotoa ja perusteita kaikkien aikojen vaikutus viimeisimmälle intellektuaaliset ja poliittiselle liikkeelle. Tämän tehtävänsä suorittamisessa he asettivat suuren lahjakkuutensa, oppineisuutensa ja kyvykkäisyytensä ankaraan työhön ja väsymättömään tutkiskeluun. Kaikissa näissä avulla heidän lahjakkuutensa olivat suuria. Marx omasi jättiläismäisen järjen; ei yksikään toinen yhteiskunnallisten kysymysten tutkija, ei edes Herbert Spencer, ole voinut voittaa häntä, sillä ainoastaan sosialisti voi omata kyllin suuren laaja-antoisuuden, suhteellisuuksien älyämisen ja yleisyyden käsityskyvyn, näihin yhdistyen käsitysten suoruus, jotka kaikki tekijät asettavat Marxin omaan erikoisluokkaansa. Engels oli kyvykäs apulainen ja kanssatyöskentelijä Marxille. Hän oli syvällinen ja tarkka ajattelija, mitä kärsivällisin tutkija ja huolekas kirjoittaja. Ollen käytännöllisempi kuin hänen ystävänsä, kykeni hän paremmin suoriutumaan aineellisista probleemeista, hänen neuvonsa ja kukkaronsa oli aina Marxin käytettävänä.
Marx olisi tuskin voinut työskennellä vaikeimmissa oloissa mitä hän oli pakotettu tekemään. Köyhyys, tilaisuuksien puute, innostavan seuran kaipuu ja täydellinen puute kaikenlaisesta rohkaisusta ja sympatiasta, sellaisesta mitä hänen herkkä mielenlaatunsa kaipasi, kaikki nämä puutteet olivat hänen osansa. Hänen mitä suurinta oppineisuutta osottavat teoksensa, olivat kirjoitetut ryhmälle työmiehiä, hänen mitä ahkerimmat ponnistelun olivat tehdyt vailla minkäänlaista toivoa saada tunnustusta oppineilta ja vaikutusvaltaisilta henkilöiltä.
Kaikkien näiden vuosien varrella pysyi Engels hänen uskollisena ystävänä ja auttoi häntä monissa vaikeassa pulassa, kun hänen perhehuolensa ja kireät olosuhteet painoivat ankarasti vanhaa vallankumousmiestä.
Tämä teos on Engelsin todistuskappale siitä metoodista mitä nämä työkaverukset käyttivät tehdessään filosofisia johtopäätöksiään. Tämä teos on uudenajan sosialistisen filosofian perusteiden selostus henkilöltä, joka auttoi näiden perusteiden laskemista; se on vanhan miehen tilintarkastus valmistelusta siihen alkutyöhön, johon hän on uhrannut koko elämänsä, sillä tämä teos, huolimatta siitä että se on lyhyt, käsittää neljänkymmenen vuotisen aherruksen ja huolellisten ponnistusten tulokset.
Samalla kun "Kommunistinen Manifesti" oli kaikella nuoruuden kiivaudella perustuslailliselle auktoriteetille viskattu taisteluhaaste, niin on tämä teos vanhan veteraanin vakava selostus, veteraanin, joka on oppinut tehtävänsä liian hyvin, jättääkseen siihen mitään aukkoja, ja niin ollen ryhtyy repimään mataloita mielipiteitä, kärsivällisyydellä, mutta samalla kuolettavasti ja kaikella perinpohjaisuudella.
Askel askeleelta, rakentaa hän väitelmänsä. Hän kaivaa esiin vanhat, jo kauan sitten haudatut vanhojen väittelyjen aaveet, jotka osottavat, kuinka kuolemattomasti yhdistyneenä Marxin ja Engelsin nimet ilmestyivät näyttämölle; "nuorhegeliläiset", "Tuebengenin koulukunta", ja lopuksi itse Feuerbach kutsutaan haudastaan, jonne 1848 vuoden vallankumous on heidät viskannut. Ja niin vanhanajan historiaa kuin nämä väittelyt ovatkin saksalaisten näkökannalta, niin kuitenkin on englanninkieltä puhuvien kansojen filosofia siinä määrin takapajulla, että me näemme Engelsin uudelleen ja uudelleen tekevän paljastuksia epäkohdista, jotka ovat tärkeitä yksin meidän aikakaudellemme, ja pilkkaavan niitä mielipiteitä joita me otamme vastaan hyväksymisellä meidän poliittisissa kokouksissamme ja äänettömällä hyväksymisellä kirkoissa ja uskonnollisissa kokoushuoneissa. Uskonnonvastainen sävy on ilmeinen kautta teoksen, joka itsessään on kaiku kaukaisessa menneisyydessä tapahtuneista väittelyistä, jolloin Raamatun kritiseeraajat nostivat milloin suuremman tai pienemmän metelin kautta kristikunnan, ennen kuin Korkeampi Kritiikki tuli kunnioitetuksi ja ennen kuin tekopyhät skeptikot voivat edelleen hartaina jatkaa kirkossa käyntiään.
Lienee paikallaan myöskin huomauttaa, että tämä teos kirjoitettiin Saksassa saksalaisille työmiehille, joille uskonto ei ollut samasta merkityksestä kuin mitä se vieläkin on englanninkieltä puhuvalle väestölle, jonka herkkä kansalaistunto näyttää kestävän pidemmälle kuin heidän uskonsa. Ja olkoonpa miten hyvänsä tämän asian laita, uskonnolliset ryhmäkunnat omaavat ihmeteltävän ja mahdollisesti tyydyttävän avun niellä tieteen totuuksia ja silti yhä jatkaa olemassaoloaan, ja vieläpä säilyttää sellaisen ruokahalun, jota kokematon voi erehdyksessä luulla kuolemattomaksi.