Sensijaan, että hän äsken oli käyttäytynyt niin raa’asti, esiintyi hän nyt perin arasti, kasvoillaan mitä nöyrin ilme.
»Minä olin niin ajatuksissani, herra tohtori», jatkoi hän puolusteluaan.
Ja sitten hän pujahti kuin iloissaan, että pelastui enemmistä moitteista, sisään eräästä ovesta, joita oli täällä ylhäällä samoin kuin alakerrassa pitkin käytävää. Ruskeatakkinen herra huomasi nyt myös vieraan taikka ainakin kääntyi nyt vasta hänen puoleensa, vaikka olikin ehkä jo ennen nähnyt.
»Mitä te haluatte ja kenen kanssa minulla on kunnia puhua?»
»Onko minulla ilo tavata juuri herra tohtori Raspe?» kysyi Fritz, joka ennen kaikkea tahtoi saada varmuuden oikeasta nimestä, aikoen sitten myöhemmin itse puhua herra kapteenin kanssa, jonka suhdetta tohtoriin hän ei vielä kuitenkaan täysin käsittänyt.
»En tiedä, olenko oikein ymmärtänyt teitä», vastasi silmälaseja käyttävä herra. »Minä olen tohtori Aspelt — tahdotteko puhutella minua?»
»Aspelt?» huudahti Fritz nolostuneena. »Minä haen tohtori Raspea, ja ajuri toi minut tämän talon eteen.»
»Se on siis pelkkä erehdys», selitti tohtori Aspelt kylmästi. »Tohtori Raspe asuu kyllä tämän saman kadun varrella, mutta kuuden tai seitsemän talon verran edempänä vastakkaisella puolella.»
»Sitten pyydän anteeksi, että olen teitä häirinnyt», vastasi Fritz, jota tämä asian käänne ei erikoisesti huvittanut. »Mutta samalla tekee mieleni tietää sen herran nimi, jonka kanssa juuri keskustelitte, ja tahtoisin, ennenkuin lähden talosta, puhua pari sanaa hänen kanssaan.»
»Minkä vuoksi, jos saan kysyä?»