Yliviinuri pisti molemmat kädet taskuihinsa, kääntyi pois ja meni viheltäen alas portaita, mutta Fritz ei välittänyt hänestä vähääkään.
»Tässä, hyvä neiti», sanoi hän, »on nimikorttini! Mutta älkää Herran tähden olko siitä huolissanne. Vielä yksi asia — enkö saa tietää nimeänne?»
»Nimeni on Margaret», ilmoitti nuori tyttö hiljaa.
»Ja liikanimenne?»
»Margaret», toisti tyttö vieläkin hiljempää kuin ensin.
»No, se riittääkin», vastasi Fritz hyvällä tuulella, »en tahdo tunkeutua yksityisiin asioihinne. Ja nyt, hyvä neiti Margaret», jatkoi hän ojentaen tytölle kätensä, »jääkää hyvästi! Toivoakseni ei kukaan tässä talossa enää tee teille kiusaa.»
Hänen antaessaan tytölle kättä tuli pari nuorta naista yliviinurin saattamina portaita ylös, naureskellen keskenään. He menivät Fritzin ohitse ja katsoivat häneen. Fritzillä oli nyt muuta mielessä, eikä hän siis tarkannut heitä, vaan harppasi portaita alas ja riensi hotellista, mennäkseen aiotulle kävelylleen.
7. TOHTORI RASPE PERHEINEEN
S Fritz ei tuntenut olevansa oikein tyytyväinen itseensä, kun äskeistä kohtausta ajatellen käveli pitkin Reinin rantaa, sillä hän uskoi varmasti taaskin tehneensä jonkin tyhmyyden. Hän ei voinut mielestään karkoittaa yliviinurin kirottua vihellystä; tiesihän sen, mitä se mies sillä tarkoitti. Entä jos hän nyt taaskin oli antanut vetää itseään nenästä? Mutta nuori tyttö näytti niin perin somalta ja hyvältä — vaikka siltähän »kreivitär» Olgakin oli näyttänyt — mutta tällä oli niin uskolliset, rehelliset silmät, eikä hänen koko olennossaan ollut mitään keimailevaa, ei niin hitustakaan, kun taas toisaalta hänen piirteissään näkyi ikäänkuin salaista murhetta.
»Niin, murhetta muutamat teeskentelevät silläkin tavalla», sanoi hän itsekseen, »ja jos koko juttu oli keksitty — niinkuin yliviinuri ainakin näytti ajattelevan — vähät siitä», lisäsi hän itseään lohdutellen, »silloin olen vain kahtakymmentä taaleria köyhempi ja saan ainakin uskoa tehneeni hyvän työn — mutta Olga? Minäpä menen ainakin vielä kerran takaisin Emsiin! Hitto vieköön, pitäähän itse poliisinkin siellä antaa minulle hyvitystä, ja kenties saan myös lähempiä tietoja Rosowskan perheestä. En ole vielä unohtanut sitä katsetta, jonka armollinen kreivitär minuun loi nähdessään poliisien tulevan huoneestani.»