"Tietysti", vastasi musta nauraen ja säkenöivin silmin, "ainakin valkoisten taloille asti. — Siellä tänään paljo teetä ja leipää ja sokeria ja tupakkaa."
"Tänään? Siellä?" kysyi Mac Donald kummastuneena. "Mitä sillä tarkoitat?"
"Saa nähdä", vastasi villi lyhyesti.
Kakurru pysytteli Mac Donaldin sivulla, osoittaen samalla mitä suuntaa oli mentävä, ja poikkesi vanhalle lammaspolulle, joka vei Malley-kukkuloille. Niiden taitse he saattoivat suojassa ja huomaamatta ratsastaa aseman ympäri. Muuten Kakurru monta kertaa karahutti vasemmalla oleville harjanteille, joista oli vapaampi näköala laaksoon.
Yhtäkkiä hän eräältä tasaiselta kummulta viittoi seuralaisiaan luoksensa. Mac Donald ja Walker olivat jo hetken aikaa tunteneet savun hajua ja näkivät nyt sankan mustan pilven nousevan kummun takaa. Jonkun minuutin kuluttua olivat molemmat Kakurrun luona eivätkä voineet pidättää kummastuksen ja kauhun huudahdusta nähdessään sakean mustan savun nousevan aseman rakennuksista.
"Laupias Jumala, mitä tämä on?" huudahti Mac Donald kauhuissaan. "Asema palaa!"
"Ha-ha-ha-haa!" nauroi Kakurru. "Luuletteko, että mustat miehet turhaan ja kostamatta vuodattavat vertansa ja antavat ampua nuoria heimolaisiaan kuin mitä dingoja. [Dingo: austraalialainen koira.] Jos teillä onkin tuliaseet ja pitkät puukot, niin on mustalla miehellä sen sijaan keihäs ja sytykkeitä ja hän osaa käyttää niitä. Nguyulloman on antanut merkin, että valkoiset ovat lähteneet asemalta, ja nyt on aika viedä vuorille tupakkaa ja jauhoja ja sokeria — säkin täydet. Kulkekaa te vain tätä samaa suuntaa, Jacky. Kakurru tahtoo käydä hakemassa osansa tuolta ja tulee sitten perästä."
"Mitä Jumalan nimessä siellä on tekeillä!" huudahti Walker, joka ei ymmärtänyt sanaakaan alkuasukkaan kertomuksesta.
"Kauheata!" huusi Mac Donald hirveän tuskan ja kiihtymyksen vallassa. "Miehet ovat lähteneet asemalta, kavala musta raajarikko, joka on pantu vakoojaksi, on antanut merkin, ja villit tuolla nyt polttavat ja ryöstävät, ehkäpä murhaavatkin kenen elävänä käsiinsä saavat."
"Ja minä vankina!" puuskahti Walker kiristellen hampaitaan hurjassa, voimattomassa raivossa. "Mies — paholainen — saatatteko tekin levollisena katsoa, miten…"