Walker katseli kuin uneksien eteensä maahan — hänenkin silmissään väikkyi vielä ystävällisen kiitollinen katse muistona tuosta aamusta, jolloin hän hien ja veren peitossa käänsi vaahtoisen ratsunsa poispäin ja karahutti pensaikkoon. Mutta yhtäkkiä hän pyyhkäisi kädellään otsaansa, ikäänkuin karkoittaakseen kaikki vanhat mietteet, ja sanoi katsoen ystäväänsä jälleen avoimesti ja vapaasti silmiin:
"Toivokaamme parasta, Mac Donald. Vaikka en kuljekaan yhtä suloista jälleennäkemistä kohden kuin te, niin iloitsen kuitenkin kaikesta sydämestäni saadessani jälleen tervehtiä noita rakkaita ihmisiä niin pitkän ajan kuluttua ja paremmissa olosuhteissa kuin missä heidät jätimme, ja etten ole onnenne kadehtija, sen osoitan luullakseni paraiten juuri täälläolollani."
Ratsastajat olivat tällävälin yhä lähestyneet asemaa ja näkivät eräässä tienkäänteessä päivänpaahtaman, parrakkaan miehen, leveälierinen olkihattu päässä ja pitkä, raskas piiska kädessä, tulevan vastaansa. Mac Donald tunsi hänessä heti aseman vanhan voudin, Balen, ja karahuttaen häntä kohti huusi jo etäältä:
"Mitä kuuluu, mr. Bale?"
"Mr. Mac Donald — mitä hittoa!" huudahti kunnon vouti läjähyttäen piiskallaan niin että se pamahti kuin pistolinlaukaus metsässä. "Vapaana taas ja — tuhat tulimaista!" — keskeytti hän äkkiä nähdessään aivan Mac Donaldin vieressä mustan poliisivoiman päällikön tutut kasvot — "ja luutnantti Walker!"
"Joka on sydämestään iloinen saadessaan jälleen tervehtiä teitä!" huusi tämä karahuttaen Mac Donaldin vieressä hänen luokseen.
"Niin, mutta — hyvät herrat", puhui vouti, joka ei vielä päässyt toipumaan hämmästyksestään, — "miten ihmeessä te molemmat taaskin joudutte yhteen täällä?"
"Se olisi liian pitkä juttu näin satulassa kerrottavaksi", sanoi Mac Donald nauraen. "Riittäköön teille, kun sanon, että tällä kertaa en enää tule metsäsissinä asemalle vieraisiin…"
"Ette ole sellainen vielä koskaan ollutkaan!" huudahti kunnon vanhus ojentaen hänelle kätensä. "Hitto vieköön, en sitä ikinä usko. Mutta sitä hauskempaa tavata teidät molemmat täällä taas, ja asemalla — perhana, olen jo kauan iloinnut, että pääsen ajamaan hevoslaumaa Adelaideen — se on jo edellä menossa — mutta nyt antaisin jumal'tiesi mitä, jos voisin palata takaisin asemalle teidän kanssanne."
"Voitte kai hyvin kaikki?"