»Sen vuoksi on myöskin selvä asia, että niillä saarilla, jotka ovat lähempänä Eurooppaa, asuu valkoihoisia ihmisiä.»
»Nämä saarten asukkaat ovat kai myöskin intiaaneja, eikö niin, isä?» kysyi Maria.
»Eivät, lapseni», vastasi isä. »Intiaaneiksi nimitämme ylipäänsä ainoastaan Ameriikan alkuasukkaita. Mutta on olemassa monta muuta villiä kansanheimoa, joilla on erilainen ihonväri, esim. osa Afriikan neekereistä ja Austraalian alkuasukkaista. Vast’edes saatte oppia tuntemaan useampia sellaisia villejä kansoja. Useat niistä elävät mitä hurjinta ja vaarallisinta elämää. Maissa, joissa he asuvat, on myös monta mitä kummallisinta puuta, kasvia ja villieläintä, josta kaikesta minulla on paljon kerrottavaa, mikä tulee teitä suuresti huvittamaan. Mutta jos nyt mainitsisin eri kansojen nimet, siten kuin ne ovat jakaantuneet yli maan, niin ette kuitenkaan voisi pitää niitä muistissanne, vaan saisitte ainoastaan epäselvän käsityksen siitä, minkä minä haluan tehdä teille niin selväksi kuin mahdollista. Sen vuoksi mieluummin lykkäämme asian, kunnes vuoron mukaan ja järjestyksessä tulemme eri maihin.»
»Mutta minkä vuoksi ovat ihmiset yhdessä maassa ruskeita, toisessa mustia ja meidän maassamme valkoisia?» kysyi Frits.
»Niin, lapseni», vastasi isä, »siihen kysymykseen on vaikea, ellei mahdoton vastata. Auringolla on tosin suuri vaikutus ihmisen ihonväriin; sillä kuten tiedätte, rusketutte tekin kelpo lailla, kun suvella oleskelette paljon ulkona. Mutta Ameriikassa ovat esim. ne ihmiset, jotka asuvat ylinnä pohjoisessa taikka alinna kylmässä etelässä, vielä ruskeampia kuin ne, jotka asuvat kääntöpiirien välillä ja lähellä päiväntasaajaa. Muistatte kaiketi, mitä tarkoitetaan kääntöpiireillä? — Sen vuoksi eivät oppineet, huolimatta kaikista tutkimuksista, olekaan vielä täydellisesti onnistuneet pääsemään selville tästä asiasta.»
»Isä sanoi kerran, että villit eri maissa elävät metsästyksellä ja kalastuksella», huomautti Frits, jota kovasti innostutti kaikki, mikä villin nimeä kantoi. »Millä ampuvat he sitten villieläimiä? Onko heillä samanlaisia ampumakiväärejä kuin meillä?»
»Ei; sellaisia ei heillä tosin ole», vastasi isä, »lukuunottamatta niitä paikkoja, missä on opittu tuntemaan valko-ihoisia ja saatu ampumakiväärejä heiltä. Villit käyttävät muuten erilaisia aseita, aivan yhtä erilaisia kuin he itse ovat toisiinsa verrattuina. Teidän on näet muistettava, ett’ei toinen villi ole toisen näköinen. Heillä ei ainoastaan ole erilainen ihonväri eri maissa, vaan myöskin erilaiset elintavat, erilaiset aseet, erilaiset elinkeinot, vieläpä aivan erilaiset kielet.»
»Mutta miten voivat he sitten ymmärtää toisiansa, kun joutuvat yhteen?» kysyi Maria.
»Heidän täytyy joko opetella toistensa kieltä, lapseni, taikka sitten koettaa tehdä sanottavansa ymmärrettäväksi merkeillä, s.o. kuvaavilla käsivarren ja käden liikkeillä, vaikk’eikaan tämä viimeksimainittu suinkaan ole helppoa. Mutta mitä tähän asiaan tulee, ei meidän ole tarvis lähteä niin kauvas; sillä täällä Euroopassakin on meillä koko joukko eri maita, joissa puhutaan melkein yhtä monta eri kieltä.
»Niinpä esimerkiksi asumme me täällä Suomessa; mutta te olette varmaankin kuulleet puhuttavan ruotsalaisista, norjalaisista, tanskalaisista, ranskalaisista, englantilaisista, saksalaisista, venäläisistä, espanjalaisista ja itaalialaisista. Kaikki nämä ovat naapurikansoja, kaikki asuvat ne Euroopassa, kaikilla niillä on valkoinen ihonväri, kuten meillä, kaikki ovat ne niinikään sivistyneitä, s.o. niillä on sama sivistys, järjestys, lait ja tavat, ja kuitenkin puhuvat ne aivan eri kieliä. Käydessään toistensa luona, eivät ne voi ymmärtää toisiansa, elleivät sitä ennen ole opetelleet toistensa kieltä.