»Samoin on laita maan ja eri maanosien muiden kansain. Ne eroavat toisistaan sekä kielen, tapojen ja ihonvärin että myöskin kasvojen muodostuksen, s.o. ulkonäön suhteen; ja luonnollisesti on niillä myöskin erilaisia aseita. Monet niistä käyttävät jousta ja nuolia, toisilla on keihäitä eli peitsiä, joita ne heittelevät. Vielä käyttävät toiset linkoja, toiset ansoja; onpa intiaaneja, jotka ampuvat pieniä nuolia puhallusputkilla, tällä tavoin kaataakseen otuksen, minkä tarvitsevat toimeentuloansa varten, tai myöskin puolustautuakseen toisia, vihamielisiä kansoja vastaan, jotka haluavat ahdistaa heitä sodalla.»
»Tekevätkö ne meillekin pahaa, isä, jos menemme niiden luokse?»
»Monet heimot ovat sangen hyväntahtoisia ja ystävällisiä», vastasi isä, »ja elävät rauhassa eurooppalaisten kanssa. Mutta on myöskin olemassa useita, jotka eivät suvaitse eurooppalaisia, ja jotka niin paljon kuin mahdollista estävät valko-ihoisia tulemasta heidän luokseen. Näitä nimitetään vihamielisiksi heimoiksi, ja niiltä täytyy tarkoin varoa itsensä.»
»Mutta miksi sitten matkustavat valkoihoiset niiden luokse?» kysyi pikku Maria. »Koska ne ovat niin pahoja, niin tarvitsee heidän ainoastaan pysyä kotonaan; emme me tahdo olla niiden kanssa tekemisissä, kunhan ne vaan eivät tule meidän luoksemme.»
»Sen vuoksi emme me menekään niiden luo sotimaan», vastasi isä, »vaan ainoastaan käydäksemme kauppaa niiden kanssa.»
»Käydä kauppaa — mitä se on?»
»Sillä tarkoitetaan sitä, kun eri kansat tai ihmiset ylipäänsä toisiltansa rahalla ostavat tavaroita, joita tarvitsevat, eivätkä voi pitää varastossa, taikka sitten vaihettavat niitä itselleen toisilla tavaroilla. Viimeksimainittua nimitetään sen vuoksi erityisellä nimellä vaihtokaupaksi.
»Ottakaammepa esimerkki. Me tarvitsemme muun muassa kahvia, teetä, ryytejä, riisiä ja paljon sellaista, mitä ei meillä kasva. Sen vuoksi kulkevat aluksemme etäisiin maanosiin, joista voivat saada sellaisia tarpeita, ja antavat näiden maiden asukkaille joko rahoja taikka sitten vaatteita, karttuuneja, villatavaroita, veitsiä, peilejä tai muita kapineita, joita valko-ihoiset osaavat valmistaa.
»Paitsi näitä aluksia, jotka käyvät kauppaa, ja joita nimitetään kauppalaivoiksi, kulkee merellä vielä toisiakin, joilla osaksi on tehtävänä käydä vieraissa maissa ja kuljettaa kirjeitä meidän ja niiden välillä. Tiedätte kaiketi, kuinka säännöllisesti posti kulkee tässä maassa, ja kuinka sekä ihmiset että paketit ja kirjeet nopeasti pääsevät paikasta toiseen. Ne laivat, jotka äsken mainitsin, ovat merellä samaa, mitä posti maalla, ja sen vuoksi nimitetään niitä posti- tai pakettilaivoiksi. Ne tekevät säännölliset kulkuvuoronsa ja kulkevat edestakaisin niiden paikkojen välillä, joita varten ne ovat määrätyt.
»Samoin kuin maalla on poliiseja ja sotamiehiä, joiden tulee valvoa, ett’ei kukaan riko hyvää järjestystä vastaan, on merelläkin laivoja, joissa on kanuunoita ja sotamiehiä; nämä laivat purjehtivat edestakaisin eri merillä, suojellen kauppa- ja postilaivoja merirosvoilta, ja niitä nimitetään sotalaivoiksi.»