»Mutta mitenkä merellä voi olla rosvoja, isä?» kysyi Maria. »Mihin voivat he piiloutua?»
»Pahoja ihmisiä, rakas lapsi, on kaikkialla, kaikissa kansakunnissa, merellä yhtä hyvin kuin maalla. Mutta merellä he todellakaan eivät voi mennä piiloon, vaan täytyy heidän kulkea laivoilla samoin kuin niidenkin, joiden kimppuun he hyökkäävät. Mutta meri on hyvin iso; ja kun he näkevät sotalaivan tulevan, koettavat he purjehtia tiehensä niin pian kuin mahdollista.»
»Mutta ei suinkaan merellä ole mitään varastamista, isä?» kysyi Frits.
»Miksi ei? Kulkeehan merellä kauppalaivoja, joilla usein on erittäin arvokas lasti taikka sitten puhdasta rahaa, minkä merirosvot kernaasti tahtoisivat saada haltuunsa. Tuollaisilla pahoilla ihmisillä oli myös ennen tapana viedä neekerejä Afriikan rannikolta Ameriikkaan ja myydä niitä sinne orjiksi. Kun sotalaivat tapasivat tuollaisia laivoja, joissa oli onnettomia orjaparkoja, päästivät he nuo mustat ihmiset vapauteen ja rankaisivat niitä valko-ihoisia, jotka olivat menetelleet niin rikoksellisesti.»
»Mitä orjat ovat, isä?» kysyi Frits,
»Orjat ovat ihmisiä, joilta on riistetty Jumalan heille antama vapaus, ja joita muut ihmiset myyvät kuin eläimiä ja pakoittavat työhön.»
»Ne ovat kai olleet villejä, jotka siten ovat tehneet?» kysyi Frits.
»Eivät, lapseni. Villitkin kansat tosin joskus tekevät orjiksi muita ihmisiä, jotka he ovat sodassa vanginneet; mutta valitettavasti ovat valko-ihoiset, mitä tähän asiaan tulee, olleet villejä paljon pahemmat. Mutta nyt luulen olevan ajan mennä makuulle, ja Maria on jo istunut ylhäällä kauvemmin, kuin hänelle on hyödyllistä. Lasten tulee mennä aikaisin maata, niin että he jaksavat nousta ylös hyvissä ajoin aamulla sekä olla virkkuja ja reippaita.»
Näin sanoen isä otti kartan ja pani sen kirjoituspöytänsä laatikkoon. Frits ei koko yönä nähnyt unta muusta, kuin sotalaivoista, jotka ajoivat takaa merirosvoja.